14.7.2026

Aiemmin oli sovittu, että kun kylmiön rakenteet on purettu, niin kellarin betonilaatan kosteus mitataan porareikämittauksella. Sen aika oli nyt, ja ensimmäinen vaihe eli reikien poraaminen suoritettiin keskiviikkona. Mittaaja oli kokenut kaveri ja hänellä oli selkeä näkemys siitä, mihin mittauspisteet kannatti sijoittaa.

Poratessa pohjan rakennekin selveni. Piirustuksissa kellarin alla oli jokseenkin modernin oloinen rakenne, eli alhaalta ylös hiekka, styrox, kosteussulkukalvo, ja 80mm betoni. Ei kunnon kapillaarikatkoa, ja kosteussulkukin on hieman kyseenalainen valinta, mutta kaiken kaikkiaan ei paha. Todellisuus oli kuitenkin toinen: pora hujahti läpi noin 40mm paksuisesta pintalaatasta ja osui styrox-kerroksen jälkeen uuteen betonilaattaan. Kyseessä oli siis ns. kaksoislaattarakenne, jossa eriste on kahden betonilaatan välissä. Piirustukset vs. todellisuus, jälleen kerran.

Riskirakenne tämä ei onneksi ole, kunhan eriste on styroxia eikä mitään orgaanista materiaalia. Ongelmia kuitenkin aiheutuu, jos eristetilaan päätyy kosteutta jostakin, eikä se pääse haihtumaan pintalaatan läpi huoneilmaan muovimaton tai vastaavan takia (köh köh).

Oudointa hommassa oli, että kahdessa mittauspisteessä, jotka olivat talon yhdellä reunalla, pohjalaattaa ei löytynyt. Siellä siis oli ilmeisesti eristeet suoraan maan päällä ja sitten pintalaatta. Tämä on tavallaan parempi rakenne, mutta kumma juttu silti.

Mittausreikien annettiin tasaantua muutama vuorokausi, minkä jälkeen varsinaiset kosteudet mitattiin. Reikiä oli porattu eri syvyyksille, minkä ansiosta kosteudet saatiin mitatuksi sekä pintalaatasta että styroxista. Viidestä mittauspisteestä kolme sai täysin puhtaat paperit, ja näihin lukeutuivat ne kaksi kohtaa joista pohjalaattaa ei löytynyt. Kylmiön lattian alla pintalaatta oli märkä, mutta alla olevassa eristetilassa kosteus oli vain koholla, mikä vihjaa, että pintalaatan kosteus saattoi olla kylmiön syytä eikä maaperästä lähtöisin. Tällöin kuivatuksen jälkeen laatta myös pysyisi kuivana.

Viimeinen mittauspiste oli entisen kodinhoitohuoneen nurkassa, missä kalusteiden takaa oli paljastunut silminnähden kostea lattianraja. Siellä sekä betonin että eristetilan kosteudet olivat mittauksen mukaan koholla. Pohdimme, että mahdollinen syy voi olla jonkinmoinen kosteusrasitus ulkokautta yhdistettynä lattian vedeneristykseen, mikä estää kosteuden haihtumisen järkevästi mihinkään suuntaan. Lattia on joka tapauksessa tarkoitus piikata auki siihen asti, että vedeneristys saadaan poistetuksi, joten ainakin siitä tullaan pääsemään eroon.

Päivän teoria kellarin ominaishajulle on, että märkä betonilaatta pitää lattiatasoitteen kosteana, ja kemiallinen haju nousee siitä. Oli miten oli, lattia puhdistetaan betonille asti ja muovimatot liimoineen saavat lähtöpassit.

Kellarin seinäratkaisut

LVI-suunnittelijan pyynnöstä yksi kodinhoitohuoneen seinistäkin oli jo avattu, ja sieltä paljastuivat tutut puukoolaukset ja eristevillat. Koolaukset näyttivät hyväkuntoisilta, mutta villoissa oli vähän mustaa pilkkua takapinnassa, ja alajuoksussa olleet kiinnitysruuvit olivat aivan ruosteessa koko seinän leveydeltä. Jotain kosteusrasitusta oli siis ollut.

Ajatus rakentaa seinä myöhemmin samalla tavalla uudestaan tuntui idioottimaiselta, kun kyseessä kuitenkin on riskirakenne. Sama juttu kylmiön kohdalla, mistä vastaava seinä oli purettu. Ulospäin näkyviä ongelmia ei tässä “terveessä” seinässä ollut, mutta voihan niitä myöhemminkin tulla.

Alan kallistua siihen suuntaan, että koko kellarin ulkoseinien sisärakenteet (koolaus, villa, höyrynsulku, kipsilevy) voisi purkaa ja korvata esim. kalsiumsilikaattilevyillä, mikä on nykyaikainen sisäpuolinen eristerakenne. Kalsiumsilikaatti sekä järjestelmään kuuluva laasti, tasoite ja pintamaali ovat kaikki diffuusioavoimia materiaaleja, eli ne päästävät kosteuden hallitusti sisäilmaan, eikä rakenteeseen jää mitään ilmaonkaloita tai orgaanista ainetta.

Jos rakenteet purkaisi, voisi myös tiivistää betonilaatan ja harkkoseinän välisen raon oikeaoppisesti. Usean millimetrin rako syntyy väkisinkin betonivalun kutistuessa, ja sen olisi syytä olla tiivis, jotta likainen ilma ja radon ei nouse maaperästä sisäilmaan. Muista kohdista tiivistäminen on hullun hommaa, sillä silloin sisäpuolisen seinärakenteen tulisi itsessään olla täysin tiivis. Sitä se ei höyrynsuluista sun muista huolimatta käytännössä koskaan ole, jolloin kaasut kyllä löytävät tiensä esteiden ympäri. Ilmanvaihto toki paikkaa virheitä, mutta silti.

Plussaa seinäremontissa olisi kosteuden puolesta varmatoiminen rakenne, ja mielenrauha siitä ettei mihinkään nurkkaan ole jäänyt lahoavia koolinkeja tai muuta ikävää. Kaipa riskirakenteen poistaminen myös nostaa talon arvoa. Miinusta on vaivannäkö ja hinta. Kalsiumsilikaattilevyt eivät ole halpoja, ja niiden muuraus, rappaus ja maalaus pitänee jättää ammattilaiselle, eli hintaa tulee. Kaikki pistorasiat yms. pitää poistaa ja rakentaa uudelleen kun seinä on valmis. Niitä nyt ei montaa ole, onneksi.

IV-suunnittelu etenee

LVI-suunnittelija kävi talolla katsastamassa mitä purettujen koteloiden takaa oli paljastunut, ja oli näkemäänsä tyytyväinen. Ilmanvaihtokanavien, vesijohtojen ja viemärien sijainnit olivat remonttia ajatellen hyviä. Alustavassa suunnitelmassa koko taloa palvelee yksi IV-kone, joka sijoitetaan autotallisiivessä olevaan tekniseen tilaan, ja kanavisto saadaan suurimmaksi osaksi piiloon sinne, missä kanavia nykyäänkin kulkee. Koteloiden määrä vähenee eikä lisäänny.

Seuraavaksi suunnittelija laatii IV-suunnitelmasta kokonaisen version, minkä jälkeen on meidän vuoromme syynätä se tarkalla kammalla läpi ja älähtää, jos jokin toiveistamme ei näytä toteutuvan. Kun IV-puoli saadaan lyötyä lukkoon, pääsee käyttövesijohtojen uusimissuunnittelu käyntiin.

Sähköremontti

Sähköjen uusinnan suunnittelu käynnistyi myös. Sähkösaneerausfirman edustaja kävi katsomassa taloa ja laski rasiat, katkaisijat ja valopisteet sekä tutki sulaketaulun. Maadoitusjohtimista ei ollut tietoakaan, kuten osasimme jo odottaa, eli tekniikan tuominen nykytasolle vaatii käytännössä koko talon johdottamisen uudelleen.

Tämä on kuulemma peruskauraa, joten tarjouslaskenta oli suoraviivaista ja saimme alustavan arvion urakkahinnasta saman tien. Kallista on, mutta jos teemana on tehdä talosta nykyaikainen, niin ei auta kuin purra hammasta ja toistella mielessä, että talo oli järkevän hintainen juuri siksi, että korjausvelkaa on, ja ostohinnassa säästynyt raha menee nyt remontteihin, aivan suunnitellusti. Toisenkin tarjouksen voisi silti pyytää.

Sähköremontista on myös näkyvää etua, kun historian eri kerroksista peräisin olevat katkaisijat ja rasiat vaihtuvat yhtenäiseen linjaan. Myöhemmin voi sitten lisätä sähköauton latauspistettä ja muuta vastaavaa, kun heti ei törmätä siihen ongelmaan, että keskus on museotavaraa ja kaikki johtimet liian ohuita.

Kellarin osalta totesimme, ettei sille voi tehdä vielä mitään. Varsinkin jos seinät rakennetaan uusiksi, niin kyse on sähköjen kannalta käytännössä uudisrakentamisesta, eikä niinkään vanhan saneerauksesta. Kellarikerros jätettiin suosiolla urakan ulkopuolelle.