22.8.2026

Tarkoitus oli aloittaa 1. kerroksen pikkukeittiön purkaminen tulevan kodinhoitohuoneen tieltä, mutta kellariin kertyneiden purkujätteiden lastaaminen pakettiautoon vei kaiken tarjolla olleen ajan kunnes Sortti-asema uhkasi jo mennä kiinni. Olin toivonut, että jälkipolvi olisi hoitanut tämänkin keikan, mutta heillä opinnot pukkaavat päälle, joten pakko oli vääntäytyä itse.

Kuormassa oli lopulta 12 laatikkoa palamatonta sekajätettä, enimmäkseen kipsi- ja laattamurskaa kellarin kylppärin seinistä, 5 säkkiä eristevillaa kellarin seinistä ja katosta, yksi säkki palavaa sekajätettä, kasa lastulevyä ja muuta puunkaltaista romua, jota oli purettu sieltä täältä, sekä bonuksena iso läjä sekalaisia pahvipakkauksia.

Hirveällä hötäkällä ehdin asemalle 20 minuuttia ennen sen sulkeutumista, ja ulos ajoin minuuttia ennen. Ei kai sieltä olisi ulos heitetty vaikka olisi mennyt vähän pitkäksi, joten ei ihan Indiana Jones ja hattu -kategoriaa. Moni auto sinne jäi vielä minunkin jälkeen. Tällä kertaa oli jopa hieman ruuhkaa, mutta siitä huolimatta pakettiauton sisältö tyhjeni rutiinilla tutuille lavoille ja jätepuristimiin, kun taas jotkut paikalla olijat pyörivät ihmettelemässä mihin yksittäinen peili tai kukkaruukku kuuluisi pudottaa. Pah, amatöörit!

Toimitin alkuviikosta LVI-suunnittelijalle tarvittavat korjaukset suunnitelmiin, mutta lopulliset paperit eivät ole vielä valmistuneet. Kunhan ne saapuvat, alan viimein kysellä tarjouksia sen sijaan, että vain puhisen asiasta itsekseni. Sähkösaneerauksesta aion myös pyytää toisen tarjouksen, kun sain hyvän vinkin osaavasta tekijästä — ehkäpä pienempi firma suostuisi vetämään data- ja hälytinkaapelitkin paikoilleen.

Keittiösuunnittelu eteni edellisviikolla taas yhden suunnittelukäynnin myötä, ja vaikka kokonaisuuden hinta on veret seisauttava, niin kyllä se alkaa näyttää aika hitsin hienolta.