22.7.2026

Kellarista on nyt lattialaatat piikattu pois ja laastien ja tasoitteen poisto etenee pikku hiljaa. Aiemmin kylmiötä katsonut korjausrakentaja kävi tutustumassa tilanteeseen, ja totesi että seinärakenteet vaikuttavat olevan ihan toimivia. Hänestä niitä ei kannata ryhtyä saneeraamaan silikaattilevyjen kanssa, vaan purettujen seinien paikalle voi lähtökohtaisesti rakentaa samanlaisen rakenteen takaisin. Tyhmä ei toki tarvitse olla, vaan esimerkiksi alajuoksut kannattaa asentaa bitumikermin päälle eikä suoraan betonille.

Höyrynsulku ja tuuletus ovat keskenään ristiriitaiset konseptit. Yhtäältä sisäilma ei saisi päästä ulkoseinän kanssa tekemisiin, koska talvella sinne voi kondensoitua kosteutta, mikä puoltaa höyrynsulkua. Toisaalta jos eristetila on täysin tiivis, niin sinne ulkopuolelta diffusoituva kosteus ei pääse tuulettumaan pois, mikä taas puoltaa jonkinlaista yhteyttä sisäilmaan.

Seinissä oli kyllä höyrynsulkumuovit kipsilevyn alla, mutta sisäkatoissa ei ollut mitään. Eli kyllä sisäilman kosteus ainakin yläkautta on päässyt kiertämään ulkoseinälle, eihän paneelikatto ole millään muotoa tiivis rakenne. Silti sinne ei ollut kondensoitunut kosteutta, tai jos olikin, niin se ei ollut aiheuttanut ongelmia. Nykyohje on kuitenkin, että höyrynsulku olisi tiivis koko matkalta, eli kaipa se pitää niin rakentaa. Eristetilan kosteus saa pärjätä miten parhaaksi näkee. Reunoihin voi laittaa parit tarkastusluukut, niin voi sitten vuosien mittaan kurkistella miten siellä menee.

Pyykkibunkkerin kosteassa nurkassa havaitsimme mielenkiintoisen yksityiskohdan. Seinien alaosaan on valettu erillinen n. 20mm paksuinen betonikerros, jota rikkomalla takaa löytyi pohjamaata. Antura oli siellä siis lattiapinnan yläpuolella — perustusvaiheessa oli näköjään käynyt pieni kämmi, mutta sattuhan näitä. Pohjamaa oli tietenkin kosteaa, kuten maa riittävän syvällä aina on. Tämän tietävät kaikki hiekkakakkuja joskus tehneet.

Tuo ruipelo lisävalu piikataan kokonaan pois ja anturan alainen tila täytetään juotosbetonilla, minkä jälkeen aluetta kosteuseristetään sisäpuolelta jonkin matkaa. Näin maasta betoniin diffusoituva kosteus ohjautuu haihtumaan hieman isommalta alueelta, eikä kaikki tule juuri siitä nurkasta johon jää vain anturaa ohuempi juotosbetoni. Varsinaista vedenpainetta eli juoksevaa vettä ei tarvinne pelätä, koska se olisi kyllä tullut vanhasta rakenteesta läpi, eikä siitä ollut puukoolauksissa mitään merkkejä. Salaojat siis ilmeisesti toimivat.