30.6.2026

Sain aikaisin aamulla puhelun edelliseltä omistajalta. Hän oli saanut vesilaitokselta tasauslaskun, ja hämmästeli, miten paljon kulutus oli ylittänyt arvion. Kyse oli siis lukemasta, jonka olimme hallinnanvaihtopäivänä yhdessä katsoneet mittarista.

Lievä huolestuneisuus alkoi hiipiä pintaan, joten kipin kapin talolle ja pannuhuoneeseen vesimittaria tutkimaan. Mittari tosiaan pyöri hiljalleen, vaikka kukaan ei vettä käyttänyt, ja lukema oli edennyt hallinnanvaihtopäivästä laskettuna siihen malliin, että vettä oli kadonnut jonnekin n. 2 kuutiota eli 2000 litraa päivässä. Lisäksi lämmönvaihdinkompleksista kuului selvää veden suhinaa, eli johonkin vettä virtasi.

Huolestuneisuus alkoi hiljalleen kääntyä paniikin puolelle. Yritin soittaa LVI-suunnittelijalle, joka oli viimeisenä käynyt systeemit läpi, mutta hän ei (tietenkään) vastannut puhelimeen. Puhelu tutulle putkiurakoitsijalle päätyi (tietenkin) samaan lopputulokseen. Yritetäänpä siis itse.

Ensimmäisenä paikallistin pääsulun, sehän on siinä heti vesimittarin vieressä. Kun sen käänsi kiinni, niin mittari pysähtyi ja suhina loppui. Ei sinänsä yllättävää, koska mittarin ja sulun välistä ei selvästikään tursunnut vettä 2000 litran päivätahtia. Ratkaisu tämäkin, mutta ei hyvä, koska talossa ei voisi tehdä oikein mitään jos edes vessoja ei voi käyttää.

Seinällä olevan kaavion perusteella suurin osa putkistosta oli lämpimän käyttöveden kierrossa. Jos jossain olisi vuoto, niin todennäköisyyksien puolesta siellä, ja ilman lämmintä vettä pärjäisi huomattavasti paremmin kuin ilman vettä ollenkaan. Vaihtimelle tulevassa kylmävesijohdossa oli sulkuventtiili, joten mitäpä jos sulkisi vain sen? Lämmintä vettä ei enää muodostuisi, ja paine lämminvesikierrossa putoaisi nollaan.

Joskus amatööriäkin lykästää — kun pääsulkuventtiili oli auki mutta lämmitykseen menevän käyttöveden sulku kiinni, mittari pysyi paikallaan ja putket hiljaisena. Ongelma oli siis lämpimän veden puolella, ja kylmää käyttövettä voisi pitää päällä sillä aikaa kun ongelmaa selvitellään.

Akuutti tilanne oli hallinnassa, mutta riemua hillitsi epätietoisuus siitä, minne kymmeniä tai jopa satoja kuutioita vettä oli kadonnut. Tuntui uskomattomalta, että sellainen määrä vettä voisi vuotaa jonnekin ilman, että siitä olisi näkyviä jälkiä. Koska tasauslaskussa oli näkynyt selkeää ylimääräistä kulutusta, vian täytyi olla olemassa jo edellisen asukkaan aikana.

Asiantuntijat alkoivat palailla palavereistaan ja viestinvaihto pääsi käyntiin. Putkiurakoitsija epäili, että lämmönvaihdin voisi olla rikki ja ns. vuotaa läpi, jolloin lämmitettävä käyttövesi vuotaa kaukolämmön sekaan ja häviää verkostoon. Tämä olisi mieluinen tilanne, koska silloin vesi ei olisi ainakaan rakenteissa.

Otin puhelun edellisen omistajan kanssa ja kerroin tilanteen. Koska vika oli molempien mielestä jo hänen aikanaan syntynyt, kysyin miten hän haluaisi vakuutus- ym. asioiden puolesta edetä. Hän päätti soittaa vakuutusyhtiöönsä ja kysyä toimintaohjeita, ja lopputulos oli, että homma menisi hänen vakuutuksensa piikkiin. Myöskään sillä ei ollut väliä, kumpi meistä tilannetta ryhtyisi selvittämään, ja hänen puolesta sopi oikein hyvin että minä hankin asiantuntijan tutkimaan putkistot ja lähetän laskun hänelle.

Ryhdyn penkomaan netistä mahdollista tekijää, ja kolmannella puhelulla sain kiinni vuodonetsijän, joka oli juuri jäämässä lomalle, mutta pääsisi paikalle vielä seuraavana päivänä. En tiedä vaikuttiko asiaan se, että kerroin heti kättelyssä että työ menee vakuutuksen piikkiin, ja vieläpä jonkun muun kuin minun vakuutukseni. No, tokkopa sentään.

Päivän aikana ei juuri muuta ehtinytkään tekemään, mutta pientä lohtua toi se, että ammattimiehet rouskuttivat leivinuunia, hormia ja piippua tiili tiileltä pienemmäksi täyden työpäivän verran minun murheistani huolimatta. Illalla päässä pyöri skenaariot triviaalista pikkuviasta koko talon mädättäneeseen massiiviseen vesivahinkoon. Huomenna toivottavasti selviää.

29.6.2026

Keittiön leivinuunin purku alkoi tänään. Uunimestari muovitti ja teippasi työalueen erilleen muusta talosta ja laittoi puhaltimen soimaan, mikä takasi alipaineen ja sen ettei purkupölyt lähteneet leviämään muualle taloon.

Tiilet nostettiin ikkunasta saavilla alas narun kanssa, jossa apumies siirteli ne sitten peräkärryyn. Ensimmäisen päivän kuorma oli arvion mukaan jossain tonnin ja puolentoista välillä, ja hyvin tavallisen näköisellä farmari-Skodalla se päivän päätteeksi vedettiin pihasta. Auto liikuttaisi kuulemma 2.5 tonnin kuormaakin, eli ei tehnyt edes tiukkaa.

Kylmiö

Sanotaan, että remonttihommissa yllätykset tulevat yleensä vastaan purkuvaiheessa. Jotkut pitävät yllätyksistä, remontoijat luultavasti harvemmin.

Kotikylmiö kuoriutuu kerros kerrokselta, ja purkamisessa oltiin nyt pisteessä, jossa seinien pilaantuneet eristeet, kipsit, koolaukset yms. oli purettu ja lattia oli kokonaan näkyvissä. Koolaukset olivat lahonneet maasta rinnan korkeudelle siihen pisteeseen, että mustunut puumuru oli kätevintä kerätä lapiolla säkkiin. Laattojen alta pilkisti viiden sentin kaistale muovimattoa joka reunassa, joten aloimme piikata laattoja pois, jotta pääsisimme irrottelemaan muovimattoa. Tässä tuli vastaan ensimmäinen yllätys: laattojen alla ei ollutkaan mattoa. Ilmeisesti laatoitetulta alueelta oli leikattu matto tarkasti pois ennen tasoitteen, laastin, ja laattojen asennusta. Tämä tarkoittaa mahdollisesti myös sitä, että mattoliima ei olekaan kemiallisen hajun lähde — jos liima nimittäin on hiottu kokonaan pois ennen tasoitteen levitystä. Rohkenen epäillä. Luulen lisäksi, että parkettien alta muovimattoa viimeistään löytyy, ja kodinhoitotilan lattian alla on ainakin piirustusten mukaan jonkinlainen vedeneriste, luultavasti bitumipohjainen kattohuopa tms. viritelmä, joita 90-luvulla harrastettiin. Kyllä kai sekin kostuttuaan voi ruveta haisemaan.

Oma arvaukseni on, että kellarissa leijaileva haju tulee 2-etyyliheksanolista, jota syntyy erilaisten muovien ja liimojen ja betonilaatan välisestä reaktiosta. Ennustan, että tässä tulee käymään niin, että kaikki lattian pintamateriaalit lopulta poistetaan ja lattiaa jyrsitään muutama milli, jotta betonin pintaan imeytyneet kemikaalit saadaan poistettua. Sitten pintaan laitetaan joko epoksi tai Tuplex-sulkukalvo ja parketti tai laminaattilaatta.

Jo aiemmin olimme piikanneet kylmiön ja porraskaapin välisen tiiliseinän rappauksen polven korkeuteen auki. Siis sen seinän, johon oli noussut sen verran kosteutta, että lattianrajassa tasoite tuntui selvästi tahmealta. Koska näytti selvältä, että uutta tasoitetta ei vanhan tilalle tulla laittamaan, niin piikkasin tiilet esiin porraskomeron koko seinästä. Tasoite lähti irti paikoin isoina levyinä, eli ei se kovin hyvin ollut ylempänäkään kiinni. Suunnitelma on maalata tiilet valkoisella silikaattimaalilla, jolloin pinnasta tulee varastokäyttöön ihan riittävän tyylikäs ja etenkin hengittävä.

Katot, kotelot ja betoninen yllätys

Olimme saaneet LVI-suunnittelijalta työlistan erilaisten koteloiden purkamisesta, jotta talon putket saisi näkyviin. Aloitimme kellarikerroksen laajennusosan katosta, jossa koteloita todellakin riitti. Katto oli vieläpä laskettu todella alas, mikä oli hämmästyttänyt meitä alusta asti. Ajattelimme, että sisäkattopaneelien päällä kulkisi putkia, sähköjohtoja tai jotain muuta, joka oli vain haluttu piiloon katseilta, ja pienellä uudelleensijoittelulla huonekorkeutta voisi saada nostettua.

Paneloinnin irrotessa paljastui totuus siitä, miksi katto oli niin alhaalla. Syy ei ollut putket, letkut tai johdot, vaan se, että tässä kohdassa tilan päällä oleva välipohjalaatta oli valettu suoraan maan päälle, ilman pohjamuottia. Niinpä niin, rakennusvuonna tässä oli hiekkatäytteinen lohko kellaritilan vieressä, joten miksipä sen päälle tulevan laatan pohjapuolella olisi väliä. Myöhemmin tehdyssä laajennuksessa hiekka oli tyhjennetty ja tilaan rakennettu huoneet, ja katot oli tehty sille korkeudelle missä välipohjavalun alin piste oli. Ehkä siitä oli pahimmat tippukivet piikattu pois, mutta betoniset muhkurat todella roikkuivat paikoin niin alhaalla, että normaalikorkuista tilaa tästä ei saa. Laatan piikkaaminen pohjasta ohuemmaksi lienee mahdotonta, koska raudoitus arvatenkin tulisi vastaan jo muutaman sentin päässä. Höh! Tulevat kuntosali- ja askartelutilat tulevat siis jäämään mataliksi. Ei pää sentään kattoon osu — oviaukot ovat normaalikorkuiset, eli jos niistä mahtuu kulkemaan kumartumatta, niin kattokaan ei tule vastaan.

Paneelien poisto oli siis tiukan funktionaalisessa mielessä turhaa, koska katto ei tule tästä nousemaan. Toisaalta tympeän puisista paneeleista haluttiin joka tapauksessa eroon puhtaasti ulkonäön vuoksi. Jo vaihto nykyaikaiseen, hieman leveämpään MDF-paneeliin tai tasaiseen kipsiin tulee auttamaan, ja valaistuksen suunnittelu fiksummin tulee freesaamaan tiloja.

Mitä kellarin katon moninaisten koteloiden takaa sitten löytyi? Käyttövesi- ja lämmitysputkia, viemäriputkia, sähköjohtoja ja ilmanvaihtokanavia, aivan kuten odottaisikin. Käyttövesiputket ja IV-kanavat menevät uusiksi, ja sähköjohdot mahdollisesti myös, eli hyvä että ovat nyt esillä. Myös sulkuventtiilejä, kytkentärasioita ja muuta turhanpäiväistä oli jemmattu kotelojen sisään, ilman minkäänlaisia tarkastusluukkuja tai merkintöjä että täältä löytyy. Poissa silmistä, poissa mielestä.

18.6.2026

Juhannusaattoa pukkaa mutta kiirettä pitää. Toissapäivänä vietimme keittiösuunnittelijan kanssa monta tuntia talolla erilaisia vaihtoehtoja punniten, ja työ jatkuu parin viikon jälkeen havainnekuvilla ja lopullisilla materiaalivalinnoilla. Tulossa on avaimet käteen -asennus, jossa jopa rakennustyöt kuten lattian ja sisäkaton muutokset tehdään samaan pakettiin. Koska kerroksen muukin sisäkatto pitäisi uusia, täytyy selvittää jos kyseiseltä asennusporukalta saisi siihenkin tarjouksen.

Seuraavana päivänä paikalle saapui ikkunafirman edustaja, jonka kanssa kiersimme talon ja haimme uutta ilmettä alkuperäisten ikkunoiden ja ovien tilalle. Talossa on uskomattomat 11 ulko-ovea, kun pannuhuoneet, terassit, parvekkeet sun muut lasketaan, ja kaikki paitsi yksi ovat alkuperäisiä 80-luvun tekeleitä. Vanhat ovet ovat ajan hengen mukaisesti umpiovia, mikä on vaikkapa terassin ovessa nykysilmään täysin järjetön valinta. Nyt suurin osa niistä vaihdetaan ikkunallisiksi, ja yksi turha ulko-ovi vaihdetaan suureksi kiinteäksi ikkunaksi, joka tulee olemaan upea.

Kylmiöön ei ole eristeiden purkamisen jälkeen kajottu, koska saimme kiinni korjausrakennuskonsultin, joka lupasi tulla vilkaisemaan ihan ilmaiseksi että mikä homma. Taka-ajatuksena oli arvatenkin saada firmalle keikkaa, mutta eipä siinä mitään, neuvoja ja ammattilaisia tässä tarvitaan ja voidaan niistä maksaakin. Kiersimme kellarin ja tutkiskelimme kylmiötä, mikä johti selkeään johtopäätökseen. Ongelma on kellarin yhteen tiiliseinään nouseva kosteus, joka on varsin vähäistä ja sinänsä harmitonta, mutta se on kastellut seinien päällystykseen käytetyn hienotasoitteen niistä kohdista, joissa seinäpinta ei pääse tuulettumaan, eli juurikin kylmiön eristeiden takaa ja umpinaisen porraskaapin sisäpuolelta.

Märkä tasoite haisee voimakkaan kemialliselta ja tuntui jopa sormiin tahmealta, vaikka se oli läästitty seinään aikoja sitten. Lisäksi kylmiön lattian alla olevan muovimaton liima on voinut kostua kondensaation takia, mikä tuottaa mahdollisesti osan hajusta. Mitään home- tai muun vaurion merkkejä ei havaittu, jos ei lasketa eristeitä vasten olleiden kipsilevyjen pintoja. Ainakin konsultti itse oli vakuuttunut siitä, että jos rakenteissa jotain sellaista vikaa olisi, niin hän sen kyllä haistaisi. Kun saamme kylmiön purettua harkko-, betoni-, ja tiilipintoihin asti, saapuu firma hiomaan ja desinfioimaan kivipinnat sekä kuivattamaan kylmiöhuoneen ja porraskaapin rakenteet.

Kellarin omnipresentti muovimatto sai konsultilta varovaisen ehdollisen hyväksynnän. Suunnitelma on porata lattian betonilaattaan muutama koereikä, antaa kosteuden tasaantua pari päivää, ja sitten mitata reikien kautta laatan kosteus, jolloin saadaan luotettavat lukemat. Jos kosteutta ei ole, niin 40 vuotta lattiaa koristanut muovimatto ja sen päällä olevat materiaalit saavat jäädä niille sijoilleen. Muussa tapauksessa suositeltu toimintamalli on muovimaton poisto, lattioiden hionta ja kuivatus, ja lopuksi päällystäminen jollain hengittävällä materiaalilla. Erilaisia epoksipohjaisia kosteutta läpäiseviä lattiamateriaaleja on monia, ja osa jopa näyttää kelvolliselta. Toivotaan kuitenkin, että laatta on kuiva, koska silloin se tulee sellaisena pysymäänkin, ja rakennusvirheeksi luokiteltava muovimatto maanvaraisen laatan päällä saa evidenssipohjaisen synninpäästön.

Viikon lopuksi tavattiin vielä LVI-suunnittelija, joka suunnittelee käyttövesijohtojen uusimisen sekä ilmanvaihtoremontin vaatimat muutostyöt. Jälleen kerran pääsimme esittelemään koko talon, ja keskustelun aiheet liittyivät tilojen käyttötarkoitukseen, suunnitelmissa oleviin muutoksiin, ja toiveisiin ilmanvaihdon suhteen. Yhteinen sävel löytyi nopeasti, ja kaikki merkit viittaavat siihen että saatiin oikea mies tehtävään. Vesijohtojen uusiminen on peruskauraa, ja ne pari kylpyhuonetta joiden pintamateriaalit haluaisimme säästää pitäisi saada hoidettua siististi pintoja rikkomatta. Erinomaista.

Ilmanvaihdon kanssa liikkuvia osia on paljon. Mennäänkö yhdellä vai useammalla IV-koneella, minne koneet sijoitetaan, mistä tuloilma, minne poistoilma, minne kanavistot piilotetaan? Kellari ja ylin kerros ovat tavallaan helppoja, koska kellarissa siistit putket katonrajassa eivät haittaa, ja ylimmässä kerroksessa kanavat voivat kulkea yläpohjassa, jolloin mitään vaakavetoja ei tarvitse tehdä sisätiloihin. Murheenkryyni on keskimmäinen kerros, jossa ei varmastikaan selvitä ilman joitain kotelointeja, mutta suunnittelijalla oli oikea asenne ongelmanratkaisuun ja päässä alkoi selvästi heti raksuttaa. Sovimme, että kunhan hän on parin viikon päästä saanut pyöriteltyä ja mallinnettua hiukan eri vaihtoehtoja, niin tavataan uudestaan. Tästä tulee vielä hyvä.

15.6.2026

Viikko alkoi kotikylmiön purkamisella. Homman nimi selvisi heti kättelyssä, kun hyllykiskojen kiinnitysruuvit olivat parin sentin syvyydestä eteenpäin aivan ruosteessa. Näinhän tätä osasi epäillä, että maanvaraisen seinän päälle rakennettu tiivis eristesämpylä, joka ei päästä kosteutta karkuun mitään kautta, ei voi pysyä ikuisesti kuivana.

Mitään aktiivista kasvustoa ei sentään näkynyt, eikä mikään materiaali ollut märkää tai pehmennyttä. Pientä mustaa jälkeä kipsilevyn pinnassa, ja eristelevyjen takaosat olivat aika rähjäisessä kunnossa. Eristelevyt sorkkaraudalla irti ja palaset jätesäkkiin, ja säkki nippusiteellä kiinni. Kymmenen jätesäkkiä täyttyi tänään, ja kaikki eristelevyt eivät ole vielä edes irti. Niiden jälkeen seuraava purettava kerros on kipsilevyt, ja hieman jännittää, missä kunnossa niiden alta paljastuvat puukoolaukset ja villat tulevat olemaan. Vaihtoon ne menevät joka tapauksessa.

Kun lattian raja paljastui seinäeristeiden alta, niin selvisi, että kerroksen laattalattia on laitettu alkuperäisen muovimaton päälle. Oletettavasti siis kaikkialla kellarissa betonilaatan päällä on muovimatto. Nykyään tällainen laatan yläpuolinen kosteuseriste on ehdottomasti kielletty, mutta niin vain on 40 vuotta menty tuolla ratkaisulla. Pitäisikö matto repiä irti, vai mentäisiinkö vain ojasta allikkoon, kas siinä pulma.

Sitten positiivisempiin uutisiin. Uunimestari kävi katsomassa leivinuunia ja alakerran kulahtanutta takkaa. Uunin purku onnistuu, ja hormistakin pääsee eroon, jolloin koko tilan saa järkevään käyttöön. Hormin mukana pitää purkaa myös piippu, kun se ei voi jäädä ilmaankaan leijumaan. Kattopeltiseppää ei tarvitse vaivata, jos piipun pellityksestä jättää jäljelle nysän, jonka päälle voi asentaa kannen joka estää veden pääsyn yläpohjaan. Samanlainen kansi katolla jo onkin, yläpohjan käyntiaukkoa suojaamassa.

Tarjoukset tulee erikseen leivinuunin purkamisesta, hormin ja piipun purkamisesta, sekä alakerran takan purkamisesta. Mestari tekee arvatenkin yhteistyötä takkafirmojen kanssa, koska ryhtyi esittelemään alakertaan jo uutta takkamallia, kun kuvailin minkätyyppistä siihen oltiin ajateltu. Lupasi selvittää tarjouksen siitäkin.

Näin futiksen MM-kisojen hengessä voi alkaa miettiä, mikä olisi remonttihommien MVP. Tämän päivän kokemuksella kisaan nousevat puukkosaha, jätesäkki, paku ja eSortti-palvelu, jolla jätekuorman voi maksaa etukäteen ja näin skipata jonottamisen ja infokopissa asioinnin kokonaan. Ehkä mieli muuttuu, kun jossain vaiheessa päästään siirtymään purkuhommista rakentavampaan toimintaan.

12.6.2026

Talon hallintaoikeus siirtyi suunnitellusti keskiviikkona klo 15:00. Kiersimme talon vielä kertaalleen edellisten omistajien kanssa, ja tarkistimme, ettei mitään tavaraa ollut jäänyt vahingossa taloon. Olimme sopineet, että tarpeettomat valaisimet sai jättää paikalleen, ja niitä olikin mukavasti. Ei tarvitse heti ensimmäisenä hakea Ikeasta viiden euron tilapäisvalaisimia vain, jotta näkisi eteensä.

Vesimittari luettiin juhlallisesti yhdessä edellisen isännän kanssa, kuten vesilaitoksen ohje käski. Se oli ainoa palvelusopimus, jonka siirtoa ei voinut hoitaa etukäteen — juurikin siksi, että siihen tarvittiin mittarilukema hallinnanvaihtopäivältä. Lopuksi otettiin vielä selfie koko porukalla, minkä jälkeen edelliset omistajat pääsivät kurvailemaan viimeisen peräkärrykuormansa kanssa kohti uusia seikkailuja. Me kävimme lähikaupassa ostamassa perustarvikkeita, ja palattuamme laitoimme pakastepizzat uuniin. Vaikka keittiö meneekin kokonaan uusiksi, niin se kannattaa pitää käyttökunnossa mahdollisimman pitkään.

Remontin voidaan katsoa nytkähtäneen käyntiin heti seuraavana päivänä, kun asbestikartoittaja kävi paikalla. Mies astui etuovesta sisään, katseli hetken ympärilleen, ja totesi että täällä ei kyllä ole asbestia missään. Huojentavaa. Kävimme koko talon läpi ja kerroimme mikä kaikki on tarkoitus purkaa. Lähes joka kohdassa tuomio oli sama: ei tarvitse näytettä, ei voi sisältää asbestia. Näytteitä otettiin lopulta leivinuunin ja kylpyhuoneiden kaakeleista sekä kellarin varastohuoneiden muovimatosta, joka voidaan tarpeen tullen jättää uuden lattian alle, jolloin mahdollinen asbestiliima ei haittaa.

Loppuviikon ohjelmaan kuului myös muinaisen kotikylmiön kylmäaineiden poisto, mitä varten olimme tilanneet alan yrityksen paikalle. Harvinaisen mukavan oloinen virolaismies saapui minuutilleen sovitusti ja laittoi kaasut imuroitumaan talteen. Suunnitelma oli, että tyhjennyksen jälkeen puramme laitteet itse ja viemme ne Sorttiin romuksi, mutta ehdotin kuitenkin, että jos hänellä on laitteille käyttöä, niin saa viedä ne mukanaan jos purkaa ilmaiseksi. Aikansa tuumailtuaan mies totesi, että sehän sopii, ja tuntia myöhemmin työ oli valmis. Omalle kontolle jäi enää putkien purkaminen.

Muutakin purettavaa riittää. Pikapuoliin täytyy lastata rakennusimuri, piikkausvasara, puukkosaha ja muut vekottimet pakettiautoon, ja siirtää koko arsenaali talolle.

Lisäys: Asbestinäytteiden laboratorioanalyysi valmistui kartoitusta seuraavana päivänä. Asbestia ei havaittu.