22.8.2026

Tarkoitus oli aloittaa 1. kerroksen pikkukeittiön purkaminen tulevan kodinhoitohuoneen tieltä, mutta kellariin kertyneiden purkujätteiden lastaaminen pakettiautoon vei kaiken tarjolla olleen ajan kunnes Sortti-asema uhkasi jo mennä kiinni. Olin toivonut, että jälkipolvi olisi hoitanut tämänkin keikan, mutta heillä opinnot pukkaavat päälle, joten pakko oli vääntäytyä itse.

Kuormassa oli lopulta 12 laatikkoa palamatonta sekajätettä, enimmäkseen kipsi- ja laattamurskaa kellarin kylppärin seinistä, 5 säkkiä eristevillaa kellarin seinistä ja katosta, yksi säkki palavaa sekajätettä, kasa lastulevyä ja muuta puunkaltaista romua, jota oli purettu sieltä täältä, sekä bonuksena iso läjä sekalaisia pahvipakkauksia.

Hirveällä hötäkällä ehdin asemalle 20 minuuttia ennen sen sulkeutumista, ja ulos ajoin minuuttia ennen. Ei kai sieltä olisi ulos heitetty vaikka olisi mennyt vähän pitkäksi, joten ei ihan Indiana Jones ja hattu -kategoriaa. Moni auto sinne jäi vielä minunkin jälkeen. Tällä kertaa oli jopa hieman ruuhkaa, mutta siitä huolimatta pakettiauton sisältö tyhjeni rutiinilla tutuille lavoille ja jätepuristimiin, kun taas jotkut paikalla olijat pyörivät ihmettelemässä mihin yksittäinen peili tai kukkaruukku kuuluisi pudottaa. Pah, amatöörit!

Toimitin alkuviikosta LVI-suunnittelijalle tarvittavat korjaukset suunnitelmiin, mutta lopulliset paperit eivät ole vielä valmistuneet. Kunhan ne saapuvat, alan viimein kysellä tarjouksia sen sijaan, että vain puhisen asiasta itsekseni. Sähkösaneerauksesta aion myös pyytää toisen tarjouksen, kun sain hyvän vinkin osaavasta tekijästä — ehkäpä pienempi firma suostuisi vetämään data- ja hälytinkaapelitkin paikoilleen.

Keittiösuunnittelu eteni edellisviikolla taas yhden suunnittelukäynnin myötä, ja vaikka kokonaisuuden hinta on veret seisauttava, niin kyllä se alkaa näyttää aika hitsin hienolta.

12.8.2026

Aika vähän on tapahtunut edellisen päivityksen jälkeen. Kun lomat on loppu niin vauhtikin hidastuu.

LVI-suunnitelmista saatiin juuri ensimmäinen luonnos, jossa oli vielä jätetty auki vesikalusteiden tarkat paikat ja jotain muuta pientä. Pitäisi varmaan alkaa pyydellä urakkatarjouksia, vaikka lupa-asiat ovatkin vielä kesken. Sisustussuunnittelijan kanssa päästään toivottavasti pian vauhtiin, jotta kylppärien kalustukset ja sähköremonttiin vaikuttava valaistussuunnittelu alkaisivat selvitä.

Kellarin kylppäri alkaa olla lopullisesti purettu, kun sain viimeiset kaakeloidut seinät murusiksi. Näistäkin kahdesta pienestä seinästä tuli purkujätettä uskomaton määrä. Bunkkerin katossa on vielä koolaukset ja villat jäljellä, ja ne pitäisi jaksaa purkaa joskus.

Kellarissa on useampia väliseiniä, joissa on sisällä harkko ja pinnassa koolausrima ja kipsilevy. Yksi tällainen seinä oli puretussa kylppärissä, ja yksi on pyykkibunkkerin sivuseinä, jonka alareuna tuhoutui totaalisesti seinälle nostettujen lattialaattojen poistossa. Nämä seinät ainakin pitää rakentaa uusiksi, ja olen miettinyt, että ne voisi purkaa harkolle asti ja tasoittaa oikaisu- ja hienotasoitteilla. Työmäärä tuskin on levytystä suurempi, koska pitää nekin koolata, viistää, ruuvata, teipata, tasoittaa ja maalata. Pitää vain muistaa käyttää sementtipohjaisia tasoitteita ja diffuusioavointa maalia, jotta rakenne kestää mahdollisen maasta nousevan vesihöyryn.

Välittömästi herää kysymys, pitäisikö loputkin ei-maanvastaiset, ei-lämpöeristetyt harkkoväliseinät kuoria ja korvata koolingit ja kipsilevyt tasoitepinnalla. Periaatteessa vastaus on tietysti ei, mutta toisaalta seinät kaipaavat joka tapauksessa vähintään reikien pakkelointia ja maalaamista, joten miksei samalla tekisi rakenteestakin järkevämmän. Lattialaatan ja harkkoseinän välisen raon saisi myös näistä kohdista tiivistettyä, ja jäisi vähemmän orgaanista materiaalia piiloon. Kysymys koskee oikeastaan vain kolmea seinäpintaa: kuntosalin kahta ei-ulkoseinää sekä ison huoneen kuntosalin puoleista seinää. Muut kantavat väliseinät ovatkin jo tasoitettua harkkoa tai tiiltä.

Päivän teoria kellarin ominaishajusta on, että lattian betonilaatta vain haisee siltä. Lattiat tullaan tasoittamaan ennen parketin tai vinyylilaatan asennusta, luultavasti itsetasoittuvalla Kiillon Tasoflexillä, joten ehkä se blokkaa hajun siirtymistä huoneilmaan jonkin verran. Tasoitusta tarvitaan, koska lattian betonilaatta on vähän sinne päin valettu, mikä ehkä selittää aiemmin ihmettelemäni silikonit siellä täällä parketin reunoilla. Reunasta joustaviin kohtiin oli arvatenkin pantu painoja päälle ja liimattu sitten silikonilla seinään kiinni.

25.7.2026

Putkimies oli käynyt tulppaamassa kellarin pikkukylppäriin menevät käyttövesiputket ja kylppärin pumppaamosta tulleen purkuputken liitännän pääviemäriin. Lisäksi hän imuroi wc-pytystä vedet pois ja vei pumppaamon ja ylimääräiset putket mukanaan. Näin työmaa oli valmis tee-se-itse purkamisen jatkolle.

Siispä käsienpesuallas, peili, sekalaiset pyyhekoukut sun muut sekä pytty irti ja laatikkoihin sorttireissua odottamaan. Pytyn jalka piti vasaroida palasiksi, koska se oli liimattu niin turkasen tiukasti silikonilla kiinni lattiaan, että irrottaminen ei onnistunut muulla tavalla.

Viimeinen haaste oli suihkuallas, josta suihkuseinät oli purettu jo aiemmin. Tässä kylpyhuoneessa, jos sitä sellaiseksi kehtasi kutsua, ei siis ollut lattiakaivoa lainkaan, vaan suihku oli korotetussa altaassa, josta vesi johdettiin pumppaamoboksiin erillisellä putkella. Kun katto oli vielä alun perin laskettu roimasti alas, niin suihkuun ei täysikasvuinen ihminen mahtunut mitenkään. Koiran pesemiseen tai vastaavaan se olisi voinut olla ihan hyvä.

Allas itsessään oli mukava paloitella vasaralla, mutta tapa jolla se oli korotettu ylös oli pieni yllätys. Reunojen alle oli muurattu tiilistä korokereunus, ja altaan vieressä oli pieni tasomainen alue, joka oli umpinaista tiilimuurausta. No, ainakin kesti painoa. Siinä oli piikkauskoneelle työtä. Onneksi ei sentään ollut betonista valettu koko roska.

Vedeneristettä löytyi vähän joka välistä, mutta siitä huolimatta takaseinällä ollut puinen vaakakoolaus, jonka varaan suihkuallas juuri siellä oli tuettu (en ymmärrä miksi) oli läpeensä laho. Oliko syynä suihkuvedet vai ulkoseinän kautta tunkeutunut kosteus, se selviää myöhemmin. Kaikki nämä rakenteet kuitenkin puretaan harkkoseinään asti, joten sinänsä pilalla oleva materiaali ei haittaa, jos vain ulkoseinä ja betonilattia ovat kunnossa.

Suihkualtaan alla oli yksi vedeneristyskerros, jonka alta paljastui tasoitelaasti ja sen alta vanha kaakelilattia. Piikkasin senkin pois, ja laastin alla oli jälleen yksi vedeneristyskerros. Se oli kuitenkin aivan ohut ja irtosi parista kohdasta pieninä lastuina, jotka olivat väriltään tummanvihreitä — ilmeisesti jonkinlainen sively, joka oli laitettu sinne 90-luvun loppupuolella. Se lähtee sitten kun muukin lattia hiotaan betonille asti.

Villojen päälle valettu katto on saatu yhdessä huoneessa jo puoliksi näkyviin. Se näyttää ihan mielenkiintoiselta, ja huonekorkeuden lisäys on tuntuva. Valkoiseksi maalattuna siitä tulee mainio, eikä ahdistavan alas laskettua kattoa tulla tekemään uudestaan. Pienen mittakaavan epätasaisuutta voisi yrittää silotella jollain pensseli- tai telalevitteisellä tasoitteella. Tasoitteen verkotus tulee olemaan haastavaa, mutta eiköhän se viimeistään ammattiavun kanssa onnistu.

22.7.2026

Kellarista on nyt lattialaatat piikattu pois ja laastien ja tasoitteen poisto etenee pikku hiljaa. Aiemmin kylmiötä katsonut korjausrakentaja kävi tutustumassa tilanteeseen, ja totesi että seinärakenteet vaikuttavat olevan ihan toimivia. Hänestä niitä ei kannata ryhtyä saneeraamaan silikaattilevyjen kanssa, vaan purettujen seinien paikalle voi lähtökohtaisesti rakentaa samanlaisen rakenteen takaisin. Tyhmä ei toki tarvitse olla, vaan esimerkiksi alajuoksut kannattaa asentaa bitumikermin päälle eikä suoraan betonille.

Höyrynsulku ja tuuletus ovat keskenään ristiriitaiset konseptit. Yhtäältä sisäilma ei saisi päästä ulkoseinän kanssa tekemisiin, koska talvella sinne voi kondensoitua kosteutta, mikä puoltaa höyrynsulkua. Toisaalta jos eristetila on täysin tiivis, niin sinne ulkopuolelta diffusoituva kosteus ei pääse tuulettumaan pois, mikä taas puoltaa jonkinlaista yhteyttä sisäilmaan.

Seinissä oli kyllä höyrynsulkumuovit kipsilevyn alla, mutta sisäkatoissa ei ollut mitään. Eli kyllä sisäilman kosteus ainakin yläkautta on päässyt kiertämään ulkoseinälle, eihän paneelikatto ole millään muotoa tiivis rakenne. Silti sinne ei ollut kondensoitunut kosteutta, tai jos olikin, niin se ei ollut aiheuttanut ongelmia. Nykyohje on kuitenkin, että höyrynsulku olisi tiivis koko matkalta, eli kaipa se pitää niin rakentaa. Eristetilan kosteus saa pärjätä miten parhaaksi näkee. Reunoihin voi laittaa parit tarkastusluukut, niin voi sitten vuosien mittaan kurkistella miten siellä menee.

Pyykkibunkkerin kosteassa nurkassa havaitsimme mielenkiintoisen yksityiskohdan. Seinien alaosaan on valettu erillinen n. 20mm paksuinen betonikerros, jota rikkomalla takaa löytyi pohjamaata. Antura oli siellä siis lattiapinnan yläpuolella — perustusvaiheessa oli näköjään käynyt pieni kämmi, mutta sattuhan näitä. Pohjamaa oli tietenkin kosteaa, kuten maa riittävän syvällä aina on. Tämän tietävät kaikki hiekkakakkuja joskus tehneet.

Tuo ruipelo lisävalu piikataan kokonaan pois ja anturan alainen tila täytetään juotosbetonilla, minkä jälkeen aluetta kosteuseristetään sisäpuolelta jonkin matkaa. Näin maasta betoniin diffusoituva kosteus ohjautuu haihtumaan hieman isommalta alueelta, eikä kaikki tule juuri siitä nurkasta johon jää vain anturaa ohuempi juotosbetoni. Varsinaista vedenpainetta eli juoksevaa vettä ei tarvinne pelätä, koska se olisi kyllä tullut vanhasta rakenteesta läpi, eikä siitä ollut puukoolauksissa mitään merkkejä. Salaojat siis ilmeisesti toimivat.

14.7.2026

Aiemmin oli sovittu, että kun kylmiön rakenteet on purettu, niin kellarin betonilaatan kosteus mitataan porareikämittauksella. Sen aika oli nyt, ja ensimmäinen vaihe eli reikien poraaminen suoritettiin keskiviikkona. Mittaaja oli kokenut kaveri ja hänellä oli selkeä näkemys siitä, mihin mittauspisteet kannatti sijoittaa.

Poratessa pohjan rakennekin selveni. Piirustuksissa kellarin alla oli jokseenkin modernin oloinen rakenne, eli alhaalta ylös hiekka, styrox, kosteussulkukalvo, ja 80mm betoni. Ei kunnon kapillaarikatkoa, ja kosteussulkukin on hieman kyseenalainen valinta, mutta kaiken kaikkiaan ei paha. Todellisuus oli kuitenkin toinen: pora hujahti läpi noin 40mm paksuisesta pintalaatasta ja osui styrox-kerroksen jälkeen uuteen betonilaattaan. Kyseessä oli siis ns. kaksoislaattarakenne, jossa eriste on kahden betonilaatan välissä. Piirustukset vs. todellisuus, jälleen kerran.

Riskirakenne tämä ei onneksi ole, kunhan eriste on styroxia eikä mitään orgaanista materiaalia. Ongelmia kuitenkin aiheutuu, jos eristetilaan päätyy kosteutta jostakin, eikä se pääse haihtumaan pintalaatan läpi huoneilmaan muovimaton tai vastaavan takia (köh köh).

Oudointa hommassa oli, että kahdessa mittauspisteessä, jotka olivat talon yhdellä reunalla, pohjalaattaa ei löytynyt. Siellä siis oli ilmeisesti eristeet suoraan maan päällä ja sitten pintalaatta. Tämä on tavallaan parempi rakenne, mutta kumma juttu silti.

Mittausreikien annettiin tasaantua muutama vuorokausi, minkä jälkeen varsinaiset kosteudet mitattiin. Reikiä oli porattu eri syvyyksille, minkä ansiosta kosteudet saatiin mitatuksi sekä pintalaatasta että styroxista. Viidestä mittauspisteestä kolme sai täysin puhtaat paperit, ja näihin lukeutuivat ne kaksi kohtaa joista pohjalaattaa ei löytynyt. Kylmiön lattian alla pintalaatta oli märkä, mutta alla olevassa eristetilassa kosteus oli vain koholla, mikä vihjaa, että pintalaatan kosteus saattoi olla kylmiön syytä eikä maaperästä lähtöisin. Tällöin kuivatuksen jälkeen laatta myös pysyisi kuivana.

Viimeinen mittauspiste oli entisen kodinhoitohuoneen nurkassa, missä kalusteiden takaa oli paljastunut silminnähden kostea lattianraja. Siellä sekä betonin että eristetilan kosteudet olivat mittauksen mukaan koholla. Pohdimme, että mahdollinen syy voi olla jonkinmoinen kosteusrasitus ulkokautta yhdistettynä lattian vedeneristykseen, mikä estää kosteuden haihtumisen järkevästi mihinkään suuntaan. Lattia on joka tapauksessa tarkoitus piikata auki siihen asti, että vedeneristys saadaan poistetuksi, joten ainakin siitä tullaan pääsemään eroon.

Päivän teoria kellarin ominaishajulle on, että märkä betonilaatta pitää lattiatasoitteen kosteana, ja kemiallinen haju nousee siitä. Oli miten oli, lattia puhdistetaan betonille asti ja muovimatot liimoineen saavat lähtöpassit.

Kellarin seinäratkaisut

LVI-suunnittelijan pyynnöstä yksi kodinhoitohuoneen seinistäkin oli jo avattu, ja sieltä paljastuivat tutut puukoolaukset ja eristevillat. Koolaukset näyttivät hyväkuntoisilta, mutta villoissa oli vähän mustaa pilkkua takapinnassa, ja alajuoksussa olleet kiinnitysruuvit olivat aivan ruosteessa koko seinän leveydeltä. Jotain kosteusrasitusta oli siis ollut.

Ajatus rakentaa seinä myöhemmin samalla tavalla uudestaan tuntui idioottimaiselta, kun kyseessä kuitenkin on riskirakenne. Sama juttu kylmiön kohdalla, mistä vastaava seinä oli purettu. Ulospäin näkyviä ongelmia ei tässä “terveessä” seinässä ollut, mutta voihan niitä myöhemminkin tulla.

Alan kallistua siihen suuntaan, että koko kellarin ulkoseinien sisärakenteet (koolaus, villa, höyrynsulku, kipsilevy) voisi purkaa ja korvata esim. kalsiumsilikaattilevyillä, mikä on nykyaikainen sisäpuolinen eristerakenne. Kalsiumsilikaatti sekä järjestelmään kuuluva laasti, tasoite ja pintamaali ovat kaikki diffuusioavoimia materiaaleja, eli ne päästävät kosteuden hallitusti sisäilmaan, eikä rakenteeseen jää mitään ilmaonkaloita tai orgaanista ainetta.

Jos rakenteet purkaisi, voisi myös tiivistää betonilaatan ja harkkoseinän välisen raon oikeaoppisesti. Usean millimetrin rako syntyy väkisinkin betonivalun kutistuessa, ja sen olisi syytä olla tiivis, jotta likainen ilma ja radon ei nouse maaperästä sisäilmaan. Muista kohdista tiivistäminen on hullun hommaa, sillä silloin sisäpuolisen seinärakenteen tulisi itsessään olla täysin tiivis. Sitä se ei höyrynsuluista sun muista huolimatta käytännössä koskaan ole, jolloin kaasut kyllä löytävät tiensä esteiden ympäri. Ilmanvaihto toki paikkaa virheitä, mutta silti.

Plussaa seinäremontissa olisi kosteuden puolesta varmatoiminen rakenne, ja mielenrauha siitä ettei mihinkään nurkkaan ole jäänyt lahoavia koolinkeja tai muuta ikävää. Kaipa riskirakenteen poistaminen myös nostaa talon arvoa. Miinusta on vaivannäkö ja hinta. Kalsiumsilikaattilevyt eivät ole halpoja, ja niiden muuraus, rappaus ja maalaus pitänee jättää ammattilaiselle, eli hintaa tulee. Kaikki pistorasiat yms. pitää poistaa ja rakentaa uudelleen kun seinä on valmis. Niitä nyt ei montaa ole, onneksi.

IV-suunnittelu etenee

LVI-suunnittelija kävi talolla katsastamassa mitä purettujen koteloiden takaa oli paljastunut, ja oli näkemäänsä tyytyväinen. Ilmanvaihtokanavien, vesijohtojen ja viemärien sijainnit olivat remonttia ajatellen hyviä. Alustavassa suunnitelmassa koko taloa palvelee yksi IV-kone, joka sijoitetaan autotallisiivessä olevaan tekniseen tilaan, ja kanavisto saadaan suurimmaksi osaksi piiloon sinne, missä kanavia nykyäänkin kulkee. Koteloiden määrä vähenee eikä lisäänny.

Seuraavaksi suunnittelija laatii IV-suunnitelmasta kokonaisen version, minkä jälkeen on meidän vuoromme syynätä se tarkalla kammalla läpi ja älähtää, jos jokin toiveistamme ei näytä toteutuvan. Kun IV-puoli saadaan lyötyä lukkoon, pääsee käyttövesijohtojen uusimissuunnittelu käyntiin.

Sähköremontti

Sähköjen uusinnan suunnittelu käynnistyi myös. Sähkösaneerausfirman edustaja kävi katsomassa taloa ja laski rasiat, katkaisijat ja valopisteet sekä tutki sulaketaulun. Maadoitusjohtimista ei ollut tietoakaan, kuten osasimme jo odottaa, eli tekniikan tuominen nykytasolle vaatii käytännössä koko talon johdottamisen uudelleen.

Tämä on kuulemma peruskauraa, joten tarjouslaskenta oli suoraviivaista ja saimme alustavan arvion urakkahinnasta saman tien. Kallista on, mutta jos teemana on tehdä talosta nykyaikainen, niin ei auta kuin purra hammasta ja toistella mielessä, että talo oli järkevän hintainen juuri siksi, että korjausvelkaa on, ja ostohinnassa säästynyt raha menee nyt remontteihin, aivan suunnitellusti. Toisenkin tarjouksen voisi silti pyytää.

Sähköremontista on myös näkyvää etua, kun historian eri kerroksista peräisin olevat katkaisijat ja rasiat vaihtuvat yhtenäiseen linjaan. Myöhemmin voi sitten lisätä sähköauton latauspistettä ja muuta vastaavaa, kun heti ei törmätä siihen ongelmaan, että keskus on museotavaraa ja kaikki johtimet liian ohuita.

Kellarin osalta totesimme, ettei sille voi tehdä vielä mitään. Varsinkin jos seinät rakennetaan uusiksi, niin kyse on sähköjen kannalta käytännössä uudisrakentamisesta, eikä niinkään vanhan saneerauksesta. Kellarikerros jätettiin suosiolla urakan ulkopuolelle.

6.7.2026

Putkimies kävi vaihtamassa vuotavan varoventtiilin, ja lämmin vesi palasi taloon. Kävimme myös kellarissa, koska siellä olisi putkia suljettavaksi, mutta siihen hänellä ei ollut varusteita mukana. Putkimies keksi miksi epätasaiseksi valettu katto on paikoin silti tasainen: betoni on valettu villalevyjen päälle, ei maan päälle kuten aiemmin aprikoin. Se tarkoittaa, että pinta ei ole niin röpöinen kuin maata vasten tulisi, vaan siinä on villan jättämä kuvio. Joistain kohdista villa on pettänyt tai siinä on ollut kolo, mihin on sitten muodostunut niitä alempana roikkuvia betonipatteja. Jos teoria on oikea, niin raudoitusta näistä pateista ei pitäisi löytyä, eli niitä voisi piikata pois, ehkä? Ei toisaalta viitsisi riskeerata sitä, että yläkerta putoaa niskaan.

Koteloinnista putkimies oli sitä mieltä, että se on varsinkin kellaritiloissa turhaa touhua, ja siistimpää jälkeä tulee, kun putket jättää suosiolla näkyviin. Juttua riitti muutenkin, kun jaettu viha koteloita kohtaan tuli puheeksi.

Kellarissa purettiin jalkalistat lattioiden vaihtoa ennakoiden, ja samalla tiirailimme mitä parkettien alta löytyy. Kuntosalin puolella parketin alla oli Tuplexia, kuten myös vastaavassa kohdassa viereisen huoneen puolella. Viereisen huoneen vastakkaisella sivulla parketin alta pilkisti sen sijaan muovimatto. Hmm. Täällä on korjattu vesivahinkoa aikanaan, eli onko muovimatto vaihdettu Tuplexiin vain kastuneelta alalta ja jätetty se muualle? Pitäisi saada lisätietoa siitä mitä korjauksissa on tarkalleen ottaen tehty. Onko esimerkiksi pahiten kastuneen huoneen betonilattia jo jyrsitty pinnasta? Ainakin se on alempana kuin viereisissä huoneissa, mutta se on toisaalta valettukin eri aikaan.

Parketin, seinän ja jalkalistan väliin oli siellä täällä puserrettu silikonia niin paljon, että sen voisi laskea jo kantavaksi rakenteeksi. Onko tukittu hajun tai ötököiden kulkureittejä, vai mistä lienee kysymys? Joka tapauksessa kohta on väärä — tiivistys pitäisi tehdä betonilaatan ja harkkoseinän rajakohtaan, kun taas alusmateriaalin ja parketin vieressä pitäisi ehdottomasti olla ilmatila, johon laatasta nouseva kosteus pääsee tuulettumaan. Koko Tuplexin idea menee pilalle, jos kalvon reunat jäävät silikonimassan alle.

Roudasimme päivän mittaan pyykkibunkkerin purkamisesta syntyneet levy- ym. jätteet pakettiautoon ja veimme ne kotimatkalla Sorttiin. Sitä ennen pulahdettiin kuitenkin uimaan, nyt kun suihkuakin voi taas käyttää.

5.7.2026

Sunnuntain ratoksi kävimme purkamassa kellarikerroksen kodinhoitohuonetta. Ikkunaton matala tila on ristitty pyykkibunkkeriksi, ja tarkoitus on muuttaa se kokonaisuudessaan varasto- ja askartelutilaksi. Kalusteet poistetaan, lattialaatat poistetaan, niiden alla oleva lattialämmitys poistetaan, ja mahdolliset vedeneristeet poistetaan. Betonille asti siis mennään.

Ensin kuitenkin kalusteiden kimppuun. Eri ikäisistä lastulevykaapeista ja laatikostoista kasattu kokonaisuus purkautui pikku hiljaa palasiksi, vaikka se oli koottu paikoin todella ihmeellisellä tavalla. Ruuveja, nauloja ja niittejä oli tungettu kaikkiin mahdollisiin väleihin. Seassa oli messinkiruuvia, ruostumatonta ruuvia ja kipsilevyruuvia, kuusio-, torx-, ja ristipääkantaisina, ja kaiken mahdollisen mittaisina.

Yksi kalusteiden takaa paljastunut nurkka oli hieman kostean näköinen. Pöly oli siellä mustaa, ja mustia pilkkuja näkyi myös silikonireunoissa ja lattialaatoissa. Tämä nurkka on ulkoseinän vieressä, eli voi epäillä seinän kautta tai rakenteista kulkenutta kosteutta. Pitää varmaankin avata kipsilevyä ja kurkata ovatko alajuoksut lahoja. Meneekö tässäkin seinäpinnat uusiksi kuten kylmiössä kävi? Homma paisuu kuin pullataikina.

Pyykkibunkkerin vieressä on pikkuruinen kylpyhuone, jonka aiomme ottaa pois käytöstä, kuten aiemmassa kirjoituksessa oli joskus puhetta. Aloimme miettiä, että koko kylpyhuoneen seinän voisi poistaa, jolloin bunkkeri kasvaisi hieman suuremmaksi.

Bunkkeri ja kylppäri ovat kellarin jälkikäteen rakennetussa osassa, eli katossa on sama epätasainen betonivalu mistä kirjoitin n. viikko sitten. Olemme alkaneet miettiä, jos betonin ottaisi rohkeasti esiin ja maalaisi. Huonekorkeus kasvaisi, sillä suurimmalta osin välipohjavalu kulkee suhteellisen ylhäällä. Koolausten yllä risteilevät käyttövesiputket tullaan joka tapauksessa korvaamaan, ja uudet voinee laittaa kulkemaan vähän syrjemmässä. Kuinkahan röyhkeältä maanvaraiseksi valetun betonin pohja mahtaisi näyttää jos sen maalaisi siististi ja ehkä tasoittaisi hiukan ensin?

1.7.2026

Vuodonetsijä saapui talolle puolen päivän aikaan ja aloitti salapoliisityön. Uunin purkajilta pyydettiin puolen tunnin työrauha, koska olennainen osa putkien tutkimista oli niiden kuuntelu kosketusmikrofonin ja kuulokkeiden avulla. Piikkausvasaran pauke kuulemma hankaloittaa työtä, koska ääni kantautuu putkia pitkin ja päätyy moninkertaisesti vahvistettuna epäonnisen vuodonetsijän kuulokkeisiin.

Pannuhuone konfiguroitiin niin, että vettä vuosi jonkin verran, minkä jälkeen talon vesipisteet kierrettiin ja näkyviä putkia kuulosteltiin. En kysellyt väliaikatietoja, mutta ei mies kovin huolestuneelta vaikuttanut. Ehkä se oli se vuotava lämmönvaihdin?

Kierroksen lopuksi palattiin pannuhuoneeseen, ja lämmönvaihdinkompleksin putket käytiin mikrofonin kanssa läpi. Lopuksi lausuttiin tuomio: lämminvesikierron varoventtiili on rikki ja valuttaa vettä koko ajan. Veroventtiili oli pieni punainen nupikka, josta lähti puutarhaletkun tapainen suoraan pannuhuoneen lattiakaivoon. Kun vuodonetsijä nosti letkun voitonriemuisesti kaivosta esille, niin sieltä todellakin lirutti vettä koko ajan.

Hyviä uutisia, siis. Vesi ei ollut kadonnut rakenteisiin tai edes maaperään, vaan valunut hallitusti viemäriin, eikä rikkinäinen osa ollut kallis ja hankalasti vaihdettava lämmönvaihdin, vaan muutaman kympin hintainen nökäre, jonka kuka tahansa putkimies vaihtaa käden käänteessä. Vuodonetsijältä ei löytynyt halukkuutta eikä vakuutuksia putkimiehen hommiin, vaan hänen osuutensa loppui tähän ja loma kutsui. Eri ammattikunta, kuten arvelinkin.

Soitin ilouutisen edelliselle omistajalle, joka oli vähintään yhtä huojentunut lopputuloksesta kuin minäkin. Lyhyt raportti vuodonetsinnästä saapui sekä minulle että edelliselle omistajalle, ja lasku lähti sovitusti suoraan edelliselle omistajalle, joka maksattaa sen vakuutusyhtiöllään.

Loppupäivästä purimme vielä kylmiön ovirakenteet. Huurre-vuoristologolla varustettu ovi kannettiin autotalliin pois tieltä, ja metalliset karmit jätettiin kylmiön lattialle muun ryönän sekaan seuraavaa sorttikeikkaa odottamaan. Kylmiön purku alkaa olla viimeistelyä vaille valmis.

30.6.2026

Sain aikaisin aamulla puhelun edelliseltä omistajalta. Hän oli saanut vesilaitokselta tasauslaskun, ja hämmästeli, miten paljon kulutus oli ylittänyt arvion. Kyse oli siis lukemasta, jonka olimme hallinnanvaihtopäivänä yhdessä katsoneet mittarista.

Lievä huolestuneisuus alkoi hiipiä pintaan, joten kipin kapin talolle ja pannuhuoneeseen vesimittaria tutkimaan. Mittari tosiaan pyöri hiljalleen, vaikka kukaan ei vettä käyttänyt, ja lukema oli edennyt hallinnanvaihtopäivästä laskettuna siihen malliin, että vettä oli kadonnut jonnekin n. 2 kuutiota eli 2000 litraa päivässä. Lisäksi lämmönvaihdinkompleksista kuului selvää veden suhinaa, eli johonkin vettä virtasi.

Huolestuneisuus alkoi hiljalleen kääntyä paniikin puolelle. Yritin soittaa LVI-suunnittelijalle, joka oli viimeisenä käynyt systeemit läpi, mutta hän ei (tietenkään) vastannut puhelimeen. Puhelu tutulle putkiurakoitsijalle päätyi (tietenkin) samaan lopputulokseen. Yritetäänpä siis itse.

Ensimmäisenä paikallistin pääsulun, sehän on siinä heti vesimittarin vieressä. Kun sen käänsi kiinni, niin mittari pysähtyi ja suhina loppui. Ei sinänsä yllättävää, koska mittarin ja sulun välistä ei selvästikään tursunnut vettä 2000 litran päivätahtia. Ratkaisu tämäkin, mutta ei hyvä, koska talossa ei voisi tehdä oikein mitään jos edes vessoja ei voi käyttää.

Seinällä olevan kaavion perusteella suurin osa putkistosta oli lämpimän käyttöveden kierrossa. Jos jossain olisi vuoto, niin todennäköisyyksien puolesta siellä, ja ilman lämmintä vettä pärjäisi huomattavasti paremmin kuin ilman vettä ollenkaan. Vaihtimelle tulevassa kylmävesijohdossa oli sulkuventtiili, joten mitäpä jos sulkisi vain sen? Lämmintä vettä ei enää muodostuisi, ja paine lämminvesikierrossa putoaisi nollaan.

Joskus amatööriäkin lykästää — kun pääsulkuventtiili oli auki mutta lämmitykseen menevän käyttöveden sulku kiinni, mittari pysyi paikallaan ja putket hiljaisena. Ongelma oli siis lämpimän veden puolella, ja kylmää käyttövettä voisi pitää päällä sillä aikaa kun ongelmaa selvitellään.

Akuutti tilanne oli hallinnassa, mutta riemua hillitsi epätietoisuus siitä, minne kymmeniä tai jopa satoja kuutioita vettä oli kadonnut. Tuntui uskomattomalta, että sellainen määrä vettä voisi vuotaa jonnekin ilman, että siitä olisi näkyviä jälkiä. Koska tasauslaskussa oli näkynyt selkeää ylimääräistä kulutusta, vian täytyi olla olemassa jo edellisen asukkaan aikana.

Asiantuntijat alkoivat palailla palavereistaan ja viestinvaihto pääsi käyntiin. Putkiurakoitsija epäili, että lämmönvaihdin voisi olla rikki ja ns. vuotaa läpi, jolloin lämmitettävä käyttövesi vuotaa kaukolämmön sekaan ja häviää verkostoon. Tämä olisi mieluinen tilanne, koska silloin vesi ei olisi ainakaan rakenteissa.

Otin puhelun edellisen omistajan kanssa ja kerroin tilanteen. Koska vika oli molempien mielestä jo hänen aikanaan syntynyt, kysyin miten hän haluaisi vakuutus- ym. asioiden puolesta edetä. Hän päätti soittaa vakuutusyhtiöönsä ja kysyä toimintaohjeita, ja lopputulos oli, että homma menisi hänen vakuutuksensa piikkiin. Myöskään sillä ei ollut väliä, kumpi meistä tilannetta ryhtyisi selvittämään, ja hänen puolesta sopi oikein hyvin että minä hankin asiantuntijan tutkimaan putkistot ja lähetän laskun hänelle.

Ryhdyn penkomaan netistä mahdollista tekijää, ja kolmannella puhelulla sain kiinni vuodonetsijän, joka oli juuri jäämässä lomalle, mutta pääsisi paikalle vielä seuraavana päivänä. En tiedä vaikuttiko asiaan se, että kerroin heti kättelyssä että työ menee vakuutuksen piikkiin, ja vieläpä jonkun muun kuin minun vakuutukseni. No, tokkopa sentään.

Päivän aikana ei juuri muuta ehtinytkään tekemään, mutta pientä lohtua toi se, että ammattimiehet rouskuttivat leivinuunia, hormia ja piippua tiili tiileltä pienemmäksi täyden työpäivän verran minun murheistani huolimatta. Illalla päässä pyöri skenaariot triviaalista pikkuviasta koko talon mädättäneeseen massiiviseen vesivahinkoon. Huomenna toivottavasti selviää.

29.6.2026

Keittiön leivinuunin purku alkoi tänään. Uunimestari muovitti ja teippasi työalueen erilleen muusta talosta ja laittoi puhaltimen soimaan, mikä takasi alipaineen ja sen ettei purkupölyt lähteneet leviämään muualle taloon.

Tiilet nostettiin ikkunasta saavilla alas narun kanssa, jossa apumies siirteli ne sitten peräkärryyn. Ensimmäisen päivän kuorma oli arvion mukaan jossain tonnin ja puolentoista välillä, ja hyvin tavallisen näköisellä farmari-Skodalla se päivän päätteeksi vedettiin pihasta. Auto liikuttaisi kuulemma 2.5 tonnin kuormaakin, eli ei tehnyt edes tiukkaa.

Kylmiö

Sanotaan, että remonttihommissa yllätykset tulevat yleensä vastaan purkuvaiheessa. Jotkut pitävät yllätyksistä, remontoijat luultavasti harvemmin.

Kotikylmiö kuoriutuu kerros kerrokselta, ja purkamisessa oltiin nyt pisteessä, jossa seinien pilaantuneet eristeet, kipsit, koolaukset yms. oli purettu ja lattia oli kokonaan näkyvissä. Koolaukset olivat lahonneet maasta rinnan korkeudelle siihen pisteeseen, että mustunut puumuru oli kätevintä kerätä lapiolla säkkiin. Laattojen alta pilkisti viiden sentin kaistale muovimattoa joka reunassa, joten aloimme piikata laattoja pois, jotta pääsisimme irrottelemaan muovimattoa. Tässä tuli vastaan ensimmäinen yllätys: laattojen alla ei ollutkaan mattoa. Ilmeisesti laatoitetulta alueelta oli leikattu matto tarkasti pois ennen tasoitteen, laastin, ja laattojen asennusta. Tämä tarkoittaa mahdollisesti myös sitä, että mattoliima ei olekaan kemiallisen hajun lähde — jos liima nimittäin on hiottu kokonaan pois ennen tasoitteen levitystä. Rohkenen epäillä. Luulen lisäksi, että parkettien alta muovimattoa viimeistään löytyy, ja kodinhoitotilan lattian alla on ainakin piirustusten mukaan jonkinlainen vedeneriste, luultavasti bitumipohjainen kattohuopa tms. viritelmä, joita 90-luvulla harrastettiin. Kyllä kai sekin kostuttuaan voi ruveta haisemaan.

Oma arvaukseni on, että kellarissa leijaileva haju tulee 2-etyyliheksanolista, jota syntyy erilaisten muovien ja liimojen ja betonilaatan välisestä reaktiosta. Ennustan, että tässä tulee käymään niin, että kaikki lattian pintamateriaalit lopulta poistetaan ja lattiaa jyrsitään muutama milli, jotta betonin pintaan imeytyneet kemikaalit saadaan poistettua. Sitten pintaan laitetaan joko epoksi tai Tuplex-sulkukalvo ja parketti tai laminaattilaatta.

Jo aiemmin olimme piikanneet kylmiön ja porraskaapin välisen tiiliseinän rappauksen polven korkeuteen auki. Siis sen seinän, johon oli noussut sen verran kosteutta, että lattianrajassa tasoite tuntui selvästi tahmealta. Koska näytti selvältä, että uutta tasoitetta ei vanhan tilalle tulla laittamaan, niin piikkasin tiilet esiin porraskomeron koko seinästä. Tasoite lähti irti paikoin isoina levyinä, eli ei se kovin hyvin ollut ylempänäkään kiinni. Suunnitelma on maalata tiilet valkoisella silikaattimaalilla, jolloin pinnasta tulee varastokäyttöön ihan riittävän tyylikäs ja etenkin hengittävä.

Katot, kotelot ja betoninen yllätys

Olimme saaneet LVI-suunnittelijalta työlistan erilaisten koteloiden purkamisesta, jotta talon putket saisi näkyviin. Aloitimme kellarikerroksen laajennusosan katosta, jossa koteloita todellakin riitti. Katto oli vieläpä laskettu todella alas, mikä oli hämmästyttänyt meitä alusta asti. Ajattelimme, että sisäkattopaneelien päällä kulkisi putkia, sähköjohtoja tai jotain muuta, joka oli vain haluttu piiloon katseilta, ja pienellä uudelleensijoittelulla huonekorkeutta voisi saada nostettua.

Paneloinnin irrotessa paljastui totuus siitä, miksi katto oli niin alhaalla. Syy ei ollut putket, letkut tai johdot, vaan se, että tässä kohdassa tilan päällä oleva välipohjalaatta oli valettu suoraan maan päälle, ilman pohjamuottia. Niinpä niin, rakennusvuonna tässä oli hiekkatäytteinen lohko kellaritilan vieressä, joten miksipä sen päälle tulevan laatan pohjapuolella olisi väliä. Myöhemmin tehdyssä laajennuksessa hiekka oli tyhjennetty ja tilaan rakennettu huoneet, ja katot oli tehty sille korkeudelle missä välipohjavalun alin piste oli. Ehkä siitä oli pahimmat tippukivet piikattu pois, mutta betoniset muhkurat todella roikkuivat paikoin niin alhaalla, että normaalikorkuista tilaa tästä ei saa. Laatan piikkaaminen pohjasta ohuemmaksi lienee mahdotonta, koska raudoitus arvatenkin tulisi vastaan jo muutaman sentin päässä. Höh! Tulevat kuntosali- ja askartelutilat tulevat siis jäämään mataliksi. Ei pää sentään kattoon osu — oviaukot ovat normaalikorkuiset, eli jos niistä mahtuu kulkemaan kumartumatta, niin kattokaan ei tule vastaan.

Paneelien poisto oli siis tiukan funktionaalisessa mielessä turhaa, koska katto ei tule tästä nousemaan. Toisaalta tympeän puisista paneeleista haluttiin joka tapauksessa eroon puhtaasti ulkonäön vuoksi. Jo vaihto nykyaikaiseen, hieman leveämpään MDF-paneeliin tai tasaiseen kipsiin tulee auttamaan, ja valaistuksen suunnittelu fiksummin tulee freesaamaan tiloja.

Mitä kellarin katon moninaisten koteloiden takaa sitten löytyi? Käyttövesi- ja lämmitysputkia, viemäriputkia, sähköjohtoja ja ilmanvaihtokanavia, aivan kuten odottaisikin. Käyttövesiputket ja IV-kanavat menevät uusiksi, ja sähköjohdot mahdollisesti myös, eli hyvä että ovat nyt esillä. Myös sulkuventtiilejä, kytkentärasioita ja muuta turhanpäiväistä oli jemmattu kotelojen sisään, ilman minkäänlaisia tarkastusluukkuja tai merkintöjä että täältä löytyy. Poissa silmistä, poissa mielestä.