4.4.2026
Huonosti nukutun yön jälkeen puhelimessa odotti sähköposti: Ostotarjous on hyväksytty. Saapumisaika 6:51 aamulla. Eläkeläiset tuppaavat olemaan aamuvirkkua väkeä.
Olimme kaksi päivää aiemmin jättäneet ostotarjouksen talosta, joka oltiin jo aiemmin ohitettu epäkiinnostavana, mutta kevään edetessä aloimme miettiä että ehkäpä tässä olisi kuitenkin potentiaalia. Yksityisnäyttö oli järjestetty, viiden vuoden takainen kuntotarkastusraportti oli luettu tarkasti läpi, piirustuksia ja valokuvia syynätty, ja asiantuntijoita konsultoitu. Kun hintakin tuntui olevan kohdallaan, niin ei muuta kuin ostotarjousta sisään. Ja nyt siihen siis oli tartuttu.
Ensisilmäyksestä asti oli selvää, että ilman remonttia tästä ei selvittäisi. Sisätilat olivat suurelta osin alkuperäiset, ja rakennusvuonna epäilemättä modernilta vaikuttaneet ratkaisut eivät miellyttäneet. Vessoissa möllöttivät alkuperäiset vaaleansiniset ja tummanvihreät kalusteet ja laatat, keittiö oli sinänsä hyvällä maulla tehty mutta vanhanaikainen, ja monet seinä- ja kattomateriaalit toivat mieleen enemmänkin mummolan kuin nykyaikaisen kaupunkitalon. Retroa, mutta ei sitä hyvää retroa. Käyttövesiputket alkoivat myös olla tiensä päässä, joten remontti tyyppiä “kaikki auki ja uusiksi” näytti realistisimmalta vaihtoehdolta. Parkettilattiat olivat hyväkuntoisia ja ihan hienoja, joten ne riittäisi hioa ja lakata. Itse olisin valinnut erilaisen parketin, mutta jotain rajaa uudistamisellakin.
Talo on valmistunut vuonna 1985, mistä on helppo keksiä pahaa sanottavaa. Kellarikerroksen lattiana toimii maanvarainen betonilaatta, ja maan vastaiset seinät on eristetty sisä- eikä ulkopuolelta. Sisältä ulos: kipsilevy, puukoolaus, mineraalivilla, harkko, ja patolevy (onneksi). Täyttösoran laadusta ei ole tietoa, joten kapillaarikatko on kyseenalainen. Koolauksen alajuoksupuu on piirustuksissa sijoitettu betonilaatan kylkeen, lattiapinnan alapuolelle. Riskirakenteita siis piisaa.
Toisaalta tuore salaojakuvaus oli näyttänyt, että salaojat ovat (a) olemassa, (b) kuivat, ja (c) suurimmaksi osaksi avoimet. Niin kauan kuin salaojaputkissa ei alimmassakaan notkelmassa seiso vesi, ei sitä luulisi lilluvan myöskään perustuksissa. Kellarikerroksesta ei myöskään ollut mitattu kosteutta, eikä ulkoseinien lattianrajoissa näkynyt mitään epäilyttävää. Se pitää hyväksyä, että tällaisessa rakenteessa maaperän kosteutta johtuu aina jonkin verran rakenteiden kautta sisäpuolelle, mutta jos ilmanvaihto on riittävää eivätkä rakenteet ole ilmatiiviitä, kaikki sisäpuolella pysyy kuivana eikä ongelmia pitäisi esiintyä. Riskirakenne ei tarkoita, että riski realisoituisi, ja jos rakenteet ovat 40 vuoden jälkeen kunnossa, niin kertoo sekin jostain.
Talon alkuperäinen ilmanvaihtojärjestelmä on koneellinen poisto, mikä oli rakennusaikana tavallinen ratkaisu. Hieman yksinkertaistaen: kylmää ulkoilmaa virtaa suodattamattomana sisään venttiileistä tai mistä sitä nyt sattuukaan tulemaan, sisällä se lämmitetään sopivan lämpöiseksi, ja lopuksi kone puhaltaa lämmitetyn ilman katolla olevasta hormista taivaan tuuliin. Tuloksena joko tolkuton lämmityslasku tai ummehtunut sisäilma, riippuen siitä ovatko säädöt asianmukaiset vai pihistelläänkö. Paperien perusteella asukkaat olivat maksaneet maltaita lämmityksestä, eli pihistely ei näyttänyt todennäköiseltä.
Eli eli, kun talo menee muutenkin remonttiin, niin samassa yhteydessä houkuttaa kovasti modernisoida ilmanvaihto nykyaikaiseksi lämmön talteenottavaksi ja tuloilman suodattavaksi. Se maksaisi itsensä jopa joskus takaisin, ja energialuokka D -häpeäpilkusta pääsisi eroon. Tärkeimpänä se mahdollistaisi ilmanvaihdon pitämisen riittävällä tasolla ilman huolta vedosta, ja erityisesti kellarikerroksen ilmanvaihtoa voisi huoletta pitää isolla kun lämpö ei karkaa harakoille.
Muutakin pientä on. Talosta löytyy vielä maadoittamattomia pistorasioita (!), sulaketaulu koostuu perinteisistä tulppasulakkeista, vikavirtasuojia ei ole, sähköauton latauspistettä ei ole, datakaapelointia ei ole, hälytinkaapelointia ei ole. Paristojen vaihtelu palovaroittimiin herran vuonna 2026, no thanks. Käyttövesi- ja viemäriremontti taitaa siis laajentua täysimittaiseksi LVIS-remontiksi. Toisaalta jos pintoja meinaa muutenkin avata ja uusia, niin eiköhän samalla kannata tehdä kaikki tarvittava.
Ai niin, asbestia voi myös tulla vastaan. Sitähän tungettiin tuohon aikaan kaikkeen mahdolliseen ihan vain huvin vuoksi. Laki sanoo että pitää kartoittaa ja tarvittaessa kutsua avaruusmiehet paikalle.
Toistaiseksi kuitenkin kaikki hyvin.
