29.6.2026

Keittiön leivinuunin purku alkoi tänään. Uunimestari muovitti ja teippasi työalueen erilleen muusta talosta ja laittoi puhaltimen soimaan, mikä takasi alipaineen ja sen ettei purkupölyt lähteneet leviämään muualle taloon.

Tiilet nostettiin ikkunasta saavilla alas narun kanssa, jossa apumies siirteli ne sitten peräkärryyn. Ensimmäisen päivän kuorma oli arvion mukaan jossain tonnin ja puolentoista välillä, ja hyvin tavallisen näköisellä farmari-Skodalla se päivän päätteeksi vedettiin pihasta. Auto liikuttaisi kuulemma 2.5 tonnin kuormaakin, eli ei tehnyt edes tiukkaa.

Kylmiö

Sanotaan, että remonttihommissa yllätykset tulevat yleensä vastaan purkuvaiheessa. Jotkut pitävät yllätyksistä, remontoijat luultavasti harvemmin.

Kotikylmiö kuoriutuu kerros kerrokselta, ja purkamisessa oltiin nyt pisteessä, jossa seinien pilaantuneet eristeet, kipsit, koolaukset yms. oli purettu ja lattia oli kokonaan näkyvissä. Koolaukset olivat lahonneet maasta rinnan korkeudelle siihen pisteeseen, että mustunut puumuru oli kätevintä kerätä lapiolla säkkiin. Laattojen alta pilkisti viiden sentin kaistale muovimattoa joka reunassa, joten aloimme piikata laattoja pois, jotta pääsisimme irrottelemaan muovimattoa. Tässä tuli vastaan ensimmäinen yllätys: laattojen alla ei ollutkaan mattoa. Ilmeisesti laatoitetulta alueelta oli leikattu matto tarkasti pois ennen tasoitteen, laastin, ja laattojen asennusta. Tämä tarkoittaa mahdollisesti myös sitä, että mattoliima ei olekaan kemiallisen hajun lähde — jos liima nimittäin on hiottu kokonaan pois ennen tasoitteen levitystä. Rohkenen epäillä. Luulen lisäksi, että parkettien alta muovimattoa viimeistään löytyy, ja kodinhoitotilan lattian alla on ainakin piirustusten mukaan jonkinlainen vedeneriste, luultavasti bitumipohjainen kattohuopa tms. viritelmä, joita 90-luvulla harrastettiin. Kyllä kai sekin kostuttuaan voi ruveta haisemaan.

Oma arvaukseni on, että kellarissa leijaileva haju tulee 2-etyyliheksanolista, jota syntyy erilaisten muovien ja liimojen ja betonilaatan välisestä reaktiosta. Ennustan, että tässä tulee käymään niin, että kaikki lattian pintamateriaalit lopulta poistetaan ja lattiaa jyrsitään muutama milli, jotta betonin pintaan imeytyneet kemikaalit saadaan poistettua. Sitten pintaan laitetaan joko epoksi tai Tuplex-sulkukalvo ja parketti tai laminaattilaatta.

Jo aiemmin olimme piikanneet kylmiön ja porraskaapin välisen tiiliseinän rappauksen polven korkeuteen auki. Siis sen seinän, johon oli noussut sen verran kosteutta, että lattianrajassa tasoite tuntui selvästi tahmealta. Koska näytti selvältä, että uutta tasoitetta ei vanhan tilalle tulla laittamaan, niin piikkasin tiilet esiin porraskomeron koko seinästä. Tasoite lähti irti paikoin isoina levyinä, eli ei se kovin hyvin ollut ylempänäkään kiinni. Suunnitelma on maalata tiilet valkoisella silikaattimaalilla, jolloin pinnasta tulee varastokäyttöön ihan riittävän tyylikäs ja etenkin hengittävä.

Katot, kotelot ja betoninen yllätys

Olimme saaneet LVI-suunnittelijalta työlistan erilaisten koteloiden purkamisesta, jotta talon putket saisi näkyviin. Aloitimme kellarikerroksen laajennusosan katosta, jossa koteloita todellakin riitti. Katto oli vieläpä laskettu todella alas, mikä oli hämmästyttänyt meitä alusta asti. Ajattelimme, että sisäkattopaneelien päällä kulkisi putkia, sähköjohtoja tai jotain muuta, joka oli vain haluttu piiloon katseilta, ja pienellä uudelleensijoittelulla huonekorkeutta voisi saada nostettua.

Paneloinnin irrotessa paljastui totuus siitä, miksi katto oli niin alhaalla. Syy ei ollut putket, letkut tai johdot, vaan se, että tässä kohdassa tilan päällä oleva välipohjalaatta oli valettu suoraan maan päälle, ilman pohjamuottia. Niinpä niin, rakennusvuonna tässä oli hiekkatäytteinen lohko kellaritilan vieressä, joten miksipä sen päälle tulevan laatan pohjapuolella olisi väliä. Myöhemmin tehdyssä laajennuksessa hiekka oli tyhjennetty ja tilaan rakennettu huoneet, ja katot oli tehty sille korkeudelle missä välipohjavalun alin piste oli. Ehkä siitä oli pahimmat tippukivet piikattu pois, mutta betoniset muhkurat todella roikkuivat paikoin niin alhaalla, että normaalikorkuista tilaa tästä ei saa. Laatan piikkaaminen pohjasta ohuemmaksi lienee mahdotonta, koska raudoitus arvatenkin tulisi vastaan jo muutaman sentin päässä. Höh! Tulevat kuntosali- ja askartelutilat tulevat siis jäämään mataliksi. Ei pää sentään kattoon osu — oviaukot ovat normaalikorkuiset, eli jos niistä mahtuu kulkemaan kumartumatta, niin kattokaan ei tule vastaan.

Paneelien poisto oli siis tiukan funktionaalisessa mielessä turhaa, koska katto ei tule tästä nousemaan. Toisaalta tympeän puisista paneeleista haluttiin joka tapauksessa eroon puhtaasti ulkonäön vuoksi. Jo vaihto nykyaikaiseen, hieman leveämpään MDF-paneeliin tai tasaiseen kipsiin tulee auttamaan, ja valaistuksen suunnittelu fiksummin tulee freesaamaan tiloja.

Mitä kellarin katon moninaisten koteloiden takaa sitten löytyi? Käyttövesi- ja lämmitysputkia, viemäriputkia, sähköjohtoja ja ilmanvaihtokanavia, aivan kuten odottaisikin. Käyttövesiputket ja IV-kanavat menevät uusiksi, ja sähköjohdot mahdollisesti myös, eli hyvä että ovat nyt esillä. Myös sulkuventtiilejä, kytkentärasioita ja muuta turhanpäiväistä oli jemmattu kotelojen sisään, ilman minkäänlaisia tarkastusluukkuja tai merkintöjä että täältä löytyy. Poissa silmistä, poissa mielestä.