18.6.2026

Juhannusaattoa pukkaa mutta kiirettä pitää. Toissapäivänä vietimme keittiösuunnittelijan kanssa monta tuntia talolla erilaisia vaihtoehtoja punniten, ja työ jatkuu parin viikon jälkeen havainnekuvilla ja lopullisilla materiaalivalinnoilla. Tulossa on avaimet käteen -asennus, jossa jopa rakennustyöt kuten lattian ja sisäkaton muutokset tehdään samaan pakettiin. Koska kerroksen muukin sisäkatto pitäisi uusia, täytyy selvittää jos kyseiseltä asennusporukalta saisi siihenkin tarjouksen.

Seuraavana päivänä paikalle saapui ikkunafirman edustaja, jonka kanssa kiersimme talon ja haimme uutta ilmettä alkuperäisten ikkunoiden ja ovien tilalle. Talossa on uskomattomat 11 ulko-ovea, kun pannuhuoneet, terassit, parvekkeet sun muut lasketaan, ja kaikki paitsi yksi ovat alkuperäisiä 80-luvun tekeleitä. Vanhat ovet ovat ajan hengen mukaisesti umpiovia, mikä on vaikkapa terassin ovessa nykysilmään täysin järjetön valinta. Nyt suurin osa niistä vaihdetaan ikkunallisiksi, ja yksi turha ulko-ovi vaihdetaan suureksi kiinteäksi ikkunaksi, joka tulee olemaan upea.

Kylmiöön ei ole eristeiden purkamisen jälkeen kajottu, koska saimme kiinni korjausrakennuskonsultin, joka lupasi tulla vilkaisemaan ihan ilmaiseksi että mikä homma. Taka-ajatuksena oli arvatenkin saada firmalle keikkaa, mutta eipä siinä mitään, neuvoja ja ammattilaisia tässä tarvitaan ja voidaan niistä maksaakin. Kiersimme kellarin ja tutkiskelimme kylmiötä, mikä johti selkeään johtopäätökseen. Ongelma on kellarin yhteen tiiliseinään nouseva kosteus, joka on varsin vähäistä ja sinänsä harmitonta, mutta se on kastellut seinien päällystykseen käytetyn hienotasoitteen niistä kohdista, joissa seinäpinta ei pääse tuulettumaan, eli juurikin kylmiön eristeiden takaa ja umpinaisen porraskaapin sisäpuolelta.

Märkä tasoite haisee voimakkaan kemialliselta ja tuntui jopa sormiin tahmealta, vaikka se oli läästitty seinään aikoja sitten. Lisäksi kylmiön lattian alla olevan muovimaton liima on voinut kostua kondensaation takia, mikä tuottaa mahdollisesti osan hajusta. Mitään home- tai muun vaurion merkkejä ei havaittu, jos ei lasketa eristeitä vasten olleiden kipsilevyjen pintoja. Ainakin konsultti itse oli vakuuttunut siitä, että jos rakenteissa jotain sellaista vikaa olisi, niin hän sen kyllä haistaisi. Kun saamme kylmiön purettua harkko-, betoni-, ja tiilipintoihin asti, saapuu firma hiomaan ja desinfioimaan kivipinnat sekä kuivattamaan kylmiöhuoneen ja porraskaapin rakenteet.

Kellarin omnipresentti muovimatto sai konsultilta varovaisen ehdollisen hyväksynnän. Suunnitelma on porata lattian betonilaattaan muutama koereikä, antaa kosteuden tasaantua pari päivää, ja sitten mitata reikien kautta laatan kosteus, jolloin saadaan luotettavat lukemat. Jos kosteutta ei ole, niin 40 vuotta lattiaa koristanut muovimatto ja sen päällä olevat materiaalit saavat jäädä niille sijoilleen. Muussa tapauksessa suositeltu toimintamalli on muovimaton poisto, lattioiden hionta ja kuivatus, ja lopuksi päällystäminen jollain hengittävällä materiaalilla. Erilaisia epoksipohjaisia kosteutta läpäiseviä lattiamateriaaleja on monia, ja osa jopa näyttää kelvolliselta. Toivotaan kuitenkin, että laatta on kuiva, koska silloin se tulee sellaisena pysymäänkin, ja rakennusvirheeksi luokiteltava muovimatto maanvaraisen laatan päällä saa evidenssipohjaisen synninpäästön.

Viikon lopuksi tavattiin vielä LVI-suunnittelija, joka suunnittelee käyttövesijohtojen uusimisen sekä ilmanvaihtoremontin vaatimat muutostyöt. Jälleen kerran pääsimme esittelemään koko talon, ja keskustelun aiheet liittyivät tilojen käyttötarkoitukseen, suunnitelmissa oleviin muutoksiin, ja toiveisiin ilmanvaihdon suhteen. Yhteinen sävel löytyi nopeasti, ja kaikki merkit viittaavat siihen että saatiin oikea mies tehtävään. Vesijohtojen uusiminen on peruskauraa, ja ne pari kylpyhuonetta joiden pintamateriaalit haluaisimme säästää pitäisi saada hoidettua siististi pintoja rikkomatta. Erinomaista.

Ilmanvaihdon kanssa liikkuvia osia on paljon. Mennäänkö yhdellä vai useammalla IV-koneella, minne koneet sijoitetaan, mistä tuloilma, minne poistoilma, minne kanavistot piilotetaan? Kellari ja ylin kerros ovat tavallaan helppoja, koska kellarissa siistit putket katonrajassa eivät haittaa, ja ylimmässä kerroksessa kanavat voivat kulkea yläpohjassa, jolloin mitään vaakavetoja ei tarvitse tehdä sisätiloihin. Murheenkryyni on keskimmäinen kerros, jossa ei varmastikaan selvitä ilman joitain kotelointeja, mutta suunnittelijalla oli oikea asenne ongelmanratkaisuun ja päässä alkoi selvästi heti raksuttaa. Sovimme, että kunhan hän on parin viikon päästä saanut pyöriteltyä ja mallinnettua hiukan eri vaihtoehtoja, niin tavataan uudestaan. Tästä tulee vielä hyvä.

15.6.2026

Viikko alkoi kotikylmiön purkamisella. Homman nimi selvisi heti kättelyssä, kun hyllykiskojen kiinnitysruuvit olivat parin sentin syvyydestä eteenpäin aivan ruosteessa. Näinhän tätä osasi epäillä, että maanvaraisen seinän päälle rakennettu tiivis eristesämpylä, joka ei päästä kosteutta karkuun mitään kautta, ei voi pysyä ikuisesti kuivana.

Mitään aktiivista kasvustoa ei sentään näkynyt, eikä mikään materiaali ollut märkää tai pehmennyttä. Pientä mustaa jälkeä kipsilevyn pinnassa, ja eristelevyjen takaosat olivat aika rähjäisessä kunnossa. Eristelevyt sorkkaraudalla irti ja palaset jätesäkkiin, ja säkki nippusiteellä kiinni. Kymmenen jätesäkkiä täyttyi tänään, ja kaikki eristelevyt eivät ole vielä edes irti. Niiden jälkeen seuraava purettava kerros on kipsilevyt, ja hieman jännittää, missä kunnossa niiden alta paljastuvat puukoolaukset ja villat tulevat olemaan. Vaihtoon ne menevät joka tapauksessa.

Kun lattian raja paljastui seinäeristeiden alta, niin selvisi, että kerroksen laattalattia on laitettu alkuperäisen muovimaton päälle. Oletettavasti siis kaikkialla kellarissa betonilaatan päällä on muovimatto. Nykyään tällainen laatan yläpuolinen kosteuseriste on ehdottomasti kielletty, mutta niin vain on 40 vuotta menty tuolla ratkaisulla. Pitäisikö matto repiä irti, vai mentäisiinkö vain ojasta allikkoon, kas siinä pulma.

Sitten positiivisempiin uutisiin. Uunimestari kävi katsomassa leivinuunia ja alakerran kulahtanutta takkaa. Uunin purku onnistuu, ja hormistakin pääsee eroon, jolloin koko tilan saa järkevään käyttöön. Hormin mukana pitää purkaa myös piippu, kun se ei voi jäädä ilmaankaan leijumaan. Kattopeltiseppää ei tarvitse vaivata, jos piipun pellityksestä jättää jäljelle nysän, jonka päälle voi asentaa kannen joka estää veden pääsyn yläpohjaan. Samanlainen kansi katolla jo onkin, yläpohjan käyntiaukkoa suojaamassa.

Tarjoukset tulee erikseen leivinuunin purkamisesta, hormin ja piipun purkamisesta, sekä alakerran takan purkamisesta. Mestari tekee arvatenkin yhteistyötä takkafirmojen kanssa, koska ryhtyi esittelemään alakertaan jo uutta takkamallia, kun kuvailin minkätyyppistä siihen oltiin ajateltu. Lupasi selvittää tarjouksen siitäkin.

Näin futiksen MM-kisojen hengessä voi alkaa miettiä, mikä olisi remonttihommien MVP. Tämän päivän kokemuksella kisaan nousevat puukkosaha, jätesäkki, paku ja eSortti-palvelu, jolla jätekuorman voi maksaa etukäteen ja näin skipata jonottamisen ja infokopissa asioinnin kokonaan. Ehkä mieli muuttuu, kun jossain vaiheessa päästään siirtymään purkuhommista rakentavampaan toimintaan.

12.6.2026

Talon hallintaoikeus siirtyi suunnitellusti keskiviikkona klo 15:00. Kiersimme talon vielä kertaalleen edellisten omistajien kanssa, ja tarkistimme, ettei mitään tavaraa ollut jäänyt vahingossa taloon. Olimme sopineet, että tarpeettomat valaisimet sai jättää paikalleen, ja niitä olikin mukavasti. Ei tarvitse heti ensimmäisenä hakea Ikeasta viiden euron tilapäisvalaisimia vain, jotta näkisi eteensä.

Vesimittari luettiin juhlallisesti yhdessä edellisen isännän kanssa, kuten vesilaitoksen ohje käski. Se oli ainoa palvelusopimus, jonka siirtoa ei voinut hoitaa etukäteen — juurikin siksi, että siihen tarvittiin mittarilukema hallinnanvaihtopäivältä. Lopuksi otettiin vielä selfie koko porukalla, minkä jälkeen edelliset omistajat pääsivät kurvailemaan viimeisen peräkärrykuormansa kanssa kohti uusia seikkailuja. Me kävimme lähikaupassa ostamassa perustarvikkeita, ja palattuamme laitoimme pakastepizzat uuniin. Vaikka keittiö meneekin kokonaan uusiksi, niin se kannattaa pitää käyttökunnossa mahdollisimman pitkään.

Remontin voidaan katsoa nytkähtäneen käyntiin heti seuraavana päivänä, kun asbestikartoittaja kävi paikalla. Mies astui etuovesta sisään, katseli hetken ympärilleen, ja totesi että täällä ei kyllä ole asbestia missään. Huojentavaa. Kävimme koko talon läpi ja kerroimme mikä kaikki on tarkoitus purkaa. Lähes joka kohdassa tuomio oli sama: ei tarvitse näytettä, ei voi sisältää asbestia. Näytteitä otettiin lopulta leivinuunin ja kylpyhuoneiden kaakeleista sekä kellarin varastohuoneiden muovimatosta, joka voidaan tarpeen tullen jättää uuden lattian alle, jolloin mahdollinen asbestiliima ei haittaa.

Loppuviikon ohjelmaan kuului myös muinaisen kotikylmiön kylmäaineiden poisto, mitä varten olimme tilanneet alan yrityksen paikalle. Harvinaisen mukavan oloinen virolaismies saapui minuutilleen sovitusti ja laittoi kaasut imuroitumaan talteen. Suunnitelma oli, että tyhjennyksen jälkeen puramme laitteet itse ja viemme ne Sorttiin romuksi, mutta ehdotin kuitenkin, että jos hänellä on laitteille käyttöä, niin saa viedä ne mukanaan jos purkaa ilmaiseksi. Aikansa tuumailtuaan mies totesi, että sehän sopii, ja tuntia myöhemmin työ oli valmis. Omalle kontolle jäi enää putkien purkaminen.

Muutakin purettavaa riittää. Pikapuoliin täytyy lastata rakennusimuri, piikkausvasara, puukkosaha ja muut vekottimet pakettiautoon, ja siirtää koko arsenaali talolle.

Lisäys: Asbestinäytteiden laboratorioanalyysi valmistui kartoitusta seuraavana päivänä. Asbestia ei havaittu.

28.5.2026

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt kokonainen kuukausi, mutta eipä tässä välissä ole hirveästi ehtinyt tapahtua. Vapautumista eli hallinnan luovutusta odotellessa ei ole paljon muuta tekemistä kuin suunnitella suuria.

Jotain käytännön asioita voi kuitenkin hoitaa. Erilaisia palvelusopimuksia pitää siirtää vanhalta asukkaalta uudelle, ja niitä onkin aikamoinen määrä. Sähkö, vesi, jäte, data, kaukolämpö ainakin. Mietin ensin, että jättäisin VDSL2-sopimuksen uusimatta, koska taloon on tulossa valokuitu vielä syksyn aikana eli ihan muutaman kuukauden sisällä. Sitten älysin, että jos kuitu viivästyy, ei kuparia enää saa jos sen nyt antaa katketa, koska “uusiin” liittymiin ainoa vaihtoehto on jokin 5G-härpäke. Koska mikä tahansa langallinen teknologia voittaa langattoman vastaavan, niin siirrätin myös kuparinetin lopulta omiin nimiini.

LVI-urakan suunnittelusta on tehty tarjouspyyntö, ja siihen saadaan toivottavasti vastaus vielä lähipäivinä. Tätä varten tarvittiin piirustuksia, jotka olivat tietenkin olemassa vain paperisina. A1-kokoisia lakanoita ei kotikoneilla käsitellä, mutta suurkuvia skannaava valokuvaliike löytyi helposti. Tarkkojen kuvien päälle on kätevä piirrellä tietokoneella kaikenlaisia suunnitelmia, kunhan huomioi että yllättävän moni juttu on rakennettu eri tavalla kuin piirustuksiin on piirretty, ja myöhemmissä remonteissa asiat ovat muuttuneet vielä lisää. Seiniä ja ovia on eri paikassa, vesikiertoinen lattialämmitys onkin oikeasti sähköinen, ja muuta sellaista.

Heti hallinnan luovutusta seuraavalle päivälle on sovittu asbestikartoitus sekä takka-/uunimestarin käynti koskien vanhan leivinuunin purkua. Myös kotikylmiön kylmälaitteiston tyhjentäminen aineista on tilattu samalle päivälle. Muuten se osataan kyllä purkaa itsekin.

Rompetta joutuu kuljettamaan valtavia määriä. Alkuvaiheessa purettavaa tavaraa kulkee talolta lähimmälle Sortti-asemalle, ja myöhemmin uutta materiaalia rautakaupasta talolle. Tätä ennakoiden ostin käytetyn pakettiauton, jota voi myös hyödyntää tavaran kuljetuksessa muuton yhteydessä. Kertarysäyksellä muuttaminen ei tule kuitenkaan onnistumaan, vaikka suurin bulkki kannattaa antaa ammattimaisten muuttomiesten hoidettavaksi, joten kuljetettavaa riittää siinäkin hommassa. Pakun voi sitten myöhemmin myydä. Tavaratila vaatii pientä värkkäilyä, mm. uuden maton, mutta nytpä on aikaa tehdä tällaista valmistelevaa työtä.

27.4.2026

Vielä senkin jälkeen, kun sekä myyjä että ostaja ovat lopullisesti päättäneet, että kauppa tehdään, pitää tapahtua yllättävän paljon, ennen kuin kauppa lopulta toteutuu. Välittäjä luonnostelee kauppakirjan, jota sitten porukalla ihmetellään ja korjaillaan, ja kun se on lopulta valmis, on ostajan ja myyjän pankkien vuoro sotkeutua asiaan.

Tällä kertaa pankit löysivät kauppakirjasta kasan epätarkkuuksia, jotka olivat näin maallikon silmään varsin epäolennaisia, mutta nekin toki korjattiin. Kun kauppakirja on ostajan, myyjän, välittäjän ja pankkien puolesta kunnossa, alkavat pankit valmistella kauppaa. Tästä ei juuri tihku tietoa ulospäin, mutta luulisin, että pankkeja kiinnostaa ainakin selvittää, onko ostajalla varaa ostaa kaupan kohde, millainen laina tätä varten sorvataan, omistaako myyjä todella kohteen, ja mitä tehdään myyjän lainoille, joiden panttina kohde mahdollisesti on.

Valmistelussa menee muutama päivä, minkä jälkeen ostaja ja myyjä pääsevät allekirjoittamaan kauppakirjan sähköisesti. Tänään oli sen aika, ja kaikkien osapuolten allekirjoitukset on saatu. Kauppa on siis nyt tehty, ja ostotarjouksen tekemisestä laskien 25 päivää kestänyt hermoja raastava odottelu on viimein ohi.

Vielä tämänkin jälkeen on teknistä työtä jäljellä. Kauppasumma pitää siirtää, varainsiirtovero pitää maksaa, omistuksen rekisteröintiä pitää hakea, ja sen sellaista, mutta näihin ei ostajan tarvitse ottaa kantaa, koska pankki hoitaa asian. Ostaja voi syventyä täysipainoisesti murehtimaan tulevia remontteja.

19.4.2026

Välittäjä lähetti luonnoksen kauppakirjasta, johon myyjä oli jo ottanut kantaa ja ehdottanut joitain täsmennyksiä. Kauppakirja näytti omaan silmääni täysin järkevältä, ja erilaiset vastuut ja niiden siirtymiset oli kirjattu ylös erinomaisen tarkasti. Missään ei ollut vedätyksen makua.

Tänään tuntuu siltä, että asiaa on vatvottu jo aivan tarpeeksi. Nyt vain vedetään liipaisimesta, kuten yhdellä kaverillani on tapana sanoa vastaavissa tilanteissa. Se, osoittiko piippu omaan jalkaan, tulee selviämään vasta kun savu on hälvennyt.

Ilmoitimme, että hyväksymme kuntotarkastuksen.

18.4.2026

Kuntotarkastusraportti saapui. Myyjä esitti pari tarkennusta raporttiin, mitkä olivat ihan aiheellisia, ja tarkastaja pyöräytti vielä version, jossa nämä oli korjattu. Myyjän puolesta raportti on nyt siis kunnossa.

Seuraavaksi on meidän vuoromme ilmoittaa, edetäänkö kaupantekoon vai onko raportissa jotain sellaista, minkä katsomme olevan peruste kaupasta vetäytymiseen. Viimeinen tilaisuus kipata kortit, siis. Voi allekirjoituksen toki jättää tekemättä vielä kaupanteon hetkelläkin, mutta silloin joutuu pulittamaan korvauksen, joka ei ole aivan pieni.

Vaikka olen koko ajan ollut siihen suuntaan kallellaan, että talo kannattaa ehdottomasti ostaa jos se vain on siinä kunnossa kuin näyttääkin, niin on tämä lopullisen päätöksen tekeminen vaikeaa.

Kaikki merkit osoittavat siihen suuntaan, että talo on ikäisekseen täysin kunnossa, ja kun sen tekniikka ja ilme on modernisoitu nykyaikaisiksi, siinä ei pitäisi olla juurikaan valittamista uudisrakennukseen verrattuna. Toki runko on vanha, peltikatto on vanha, ikkunat ovat vanhoja, ja niin edelleen. Tekninen käyttöikä on kuitenkin loppumassa vain niistä kohteista, jotka aiotaan joka tapauksessa remontoida. Kaikki tämä on tiedostettu, ja hinta on kaikki tämä huomioidenkin erinomainen.

Kuntoraportti on jo ehditty luettaa työkaverilla, LVI-asiantuntijalla ja omilla vanhemmilla, ja hyvä etten ryhtynyt kyselemään pizzakuskin mielipidettä asiasta. Uutta infoa ei kuitenkaan irtoa. Raportti vahvistaa sen mikä jo tiedettiin, eikä siinä sanota, onko kauppa hyvä vai huono.

Verenpainemittariin tuli uusi ennätystulos. Jes!

15.4.2026

Kaupan ehdoksi asetettu kuntotarkastus oli maanantaina. Aluksi haastateltiin omistajia, ja sitten kierrettiin sisä- ja ulkotilat neliösentti kerrallaan. Erityistarkasteluun pääsivät märkätilat, kellarikerros, katto, yläpohja, ja ulkopuolella perusmuuri ja muut olosuhteiden armoilla olevat rakenteet.

Märkätiloissa ei havaittu kosteutta, ja kellarikerroksen jokaisessa huoneessa porattiin reiät maanvaraisen seinän alaosaan, joista käsin mitattiin anturilla ilmankosteus villojen välissä. Kaikkialla oli joko kuivaa tai todella kuivaa, eli ei merkkejä kosteuden kiipeämisestä rakenteisiin.
Kodinhoitohuoneessa ja sen eteläpuoleisessa huoneessa oli ollut suuri vesivahinko pyykkikoneen vuodon takia vuonna 2011, mikä oli kastellut kaikki kellarikerroksen itäpuolen ulko- ja väliseinät alaosastaan. Tämä oli korjattu avaamalla rakenteet n. puolen metrin korkeuteen ja kuivattamalla ne, koska myyjän mukaan puurakenteet myös maanvaraisissa seinissä olivat olleet täysin kunnossa kastumista lukuunottamatta. Kastuneet villat ja lattialaatat oli vaihdettu, kuten myös seinälaattoja yms.

Peltikattoa ihasteltiin porukalla, ja tarkastaja könysi yläpohjassa hyvän aikaa. En viitsinyt itse tunkea sinne, kun tilaa oli nipin napin yhdelle ihmiselle kulkea, mutta kuikuilin luukusta minkä näin. Tuomio sielläkin oli positiivinen: tila tuulettuu hyvin, eikä mitään merkkejä veden aiheuttamista vaurioista näkynyt. Oravakin oli luultavasti käynyt vuosien varrella penkomassa villoja vain kerran, ja kyllästynyt sitten. Muutama sentti ekovillaa mahtuisi lisää, ja olisi kuulemma viisas sijoitus: pienempi lämpövuoto säästää energiaa ja vähentää riskiä sille, että vesi kondensoituu pakkasella peltikaton alapintaan. Aluskatetta ei luonnollisesti ollut — eihän ehjä peltikatto sellaisesta hyödy mitään. Oi aikoja, oi tapoja.

Talon ympärillä kaikki salaojakaivot olivat näkyvillä, mikä on todellinen harvinaisuus. Jokainen myös avattiin, mitattiin ja kuvattiin, eikä yhdessäkään näkynyt pisaraakaan vettä. Viemärikaivo sekä sadevesikaivot olivat myöskin kunnossa.

Autotallista löytyi todellinen yllätys. Rautaluukun alta paljastui ainakin 6 metriä syvä kaivo, josta tontilla alun perin sijainnut maatila tms. oli ilmeisesti nostanut vetensä. Sittemmin kaivo oli jäänyt autotallin alle. Myyjä oli jo 90-luvulla ripustanut kaivoon pintakytkimellä varustetun uppopumpun (uusittu toki muutamaan kertaan), joka pitää pohjaveden tason perustusten alapuolella. Näin rakenteiden kuivuus on ikään kuin tuplavarmistettu sekä salaojien että pumpun avulla. Viisasta.

Kuntotarkastuksessa kesti kaikkinensa lähes 5 tuntia, eli työ oli varsin perusteellista. Alustava lausunto oli, että kaikki on sellaisessa kunnossa kuin kyseisen ikäisessä talossa voisi toivoa olevan, eikä mitään välittömiä korjaustarpeita ole. Riskirakenteita on, mutta riskit ovat hallinnassa. Käyttövesijohdot ovat teknisen käyttöikänsä päässä, mutta sehän jo tiedettiinkin. Lopullista raporttia lupailtiin viikon loppuun mennessä.

LVI-ihmettelyä

Sovimme myyjien kanssa, että saimme käydä vielä samalla viikolla kiertämässä talon LVI-asiantuntijan kanssa, mikä tehtiinkin. Hän on vanha perhetuttumme harrastuspiirien kautta, ja pyörittänyt menestyvää LVI-alan yritystä jo useamman vuosikymmenen ajan. Ajatuksena oli saada kuvaa siitä, millainen projekti käyttövesien ja mahdollisesti viemärien uusinta sekä tulo-poisto-ilmanvaihdon asennus voisi olla. Suunnitelun ja lupien kyselyn voisi siten aloittaa jo talokaupan tapahduttua, vaikka hallinta ei olisi vielä siirtynytkään.

Käynnissä oli myös se taka-ajatus, että kaikenlaisia taloja ja ratkaisuja nähneenä asiantuntijamme voisi kertoa jos talon LVI-asioissa on jotain epäilyttävää, mikä kuntotarkastajalta olisi voinut jäädä huomaamatta.

Kellarikerroksen sopukka, johon olin alun perin ajatellut sijoittaa ilmanvaihtokoneen, oli kuulemma aivan liian pieni sille. Uutta paikkaa mallailtiin viereisen varaston puolelle, tai sitten kellarin wc:hen, jos sen ottaisi pois käytöstä ja muuntaisi IV-konehuoneeksi. Olimme muutenkin tuumineet, että wc kellarissa oli aika turha, ja omine pumppaamoineen turhan riskialtista tekniikkaa hyötyihin nähden. Jos se vieläpä osoittautuisi järkevimmäksi paikaksi IV-koneelle niin sehän ratkaisee asian.

Vanhat poistoilmakanavat olivat vaatimuksiin nähden aivan liian ahtaita, eikä niitä voitaisi hyödyntää. Uusiksi menee, siis. Pystysuuntaisille IV-putkivedoille bongasimme päällekkäiset vaatehuoneet 1. ja 2. kerroksissa, missä vähäisen tilan menetyksen voisi vielä sietää. Yläpohjan kautta koukkaamalla 2. kerrokseen ei tulisi uusia koteloita lainkaan, ja 1. kerroksessakin pitäisi selvitä kohtuullisella määrällä. Kellarikerroksessa ei haittaa lainkaan, jos katonrajassa joitain putkia kulkeekin.

Tutkimme myös alkuperäisiä LVI-piirustuksia, jotka löytyivät myyjien arkistoista, ja jopas jotakin, taloon oli alun perin piirretty lämmön talteenottava tulo-poistojärjestelmä. Sitä ei kuitenkaan ollut rakennettu: kuviin piirrettyjä tuloilmaventtiileitä ei näkynyt missään, eikä konekaan ilmiselvästi ollut LTO-tyyppinen, vaan pelkkä hormin huipulla hyrräävä imuri.

Välipohjien betonivaluihin oli odotetusti upotettu viemäriputkia, mutta kurkittuaan märkätilojen lattiakaivoihin asiantuntijamme arveli, että putket ovat luultavasti muovisia eikä niitä tarvitse vaihtaa. Tämä kuulostaa lupaavalta, mutta asia selviää varmasti vasta kuvaamalla sitten kun hommiin ryhdytään. Miinuksena kaikki kylppäriremontit oli tehty vanhoja käyttövesiputkia hyödyntäen, eli niiden korjailu on joka tapauksessa edessä.

Yritin käynnin jälkeen kysellä jonkinlaista hintahaarukkaa urakalle, mutta tällaista ei asiantuntijamme suostunut suoralta kädeltä antamaan, vaan halusi laskeskella ensin. En yrittänyt väittää vastaan. Talo vaikutti hänestä aivan passelilta, eikä ilmassa ollut muuta vikaa kuin pieni tunkkaisuus, mikä selittyi epämääräisellä ja niukan puoleisella ilman kierrolla. Mitään maaperän, rakenteiden tai mummolan hajua ei hänkään ollut havainnut. Kun ilmanvaihtoon saadaan riittävästi kapasiteettia, niin eiköhän se pieni tunkkaisuuskin poistu.

4.4.2026

Huonosti nukutun yön jälkeen puhelimessa odotti sähköposti: Ostotarjous on hyväksytty. Saapumisaika 6:51 aamulla. Eläkeläiset tuppaavat olemaan aamuvirkkua väkeä.

Olimme kaksi päivää aiemmin jättäneet ostotarjouksen talosta, joka oltiin jo aiemmin ohitettu epäkiinnostavana, mutta kevään edetessä aloimme miettiä että ehkäpä tässä olisi kuitenkin potentiaalia. Yksityisnäyttö oli järjestetty, viiden vuoden takainen kuntotarkastusraportti oli luettu tarkasti läpi, piirustuksia ja valokuvia syynätty, ja asiantuntijoita konsultoitu. Kun hintakin tuntui olevan kohdallaan, niin ei muuta kuin ostotarjousta sisään. Ja nyt siihen siis oli tartuttu.

Ensisilmäyksestä asti oli selvää, että ilman remonttia tästä ei selvittäisi. Sisätilat olivat suurelta osin alkuperäiset, ja rakennusvuonna epäilemättä modernilta vaikuttaneet ratkaisut eivät miellyttäneet. Vessoissa möllöttivät alkuperäiset vaaleansiniset ja tummanvihreät kalusteet ja laatat, keittiö oli sinänsä hyvällä maulla tehty mutta vanhanaikainen, ja monet seinä- ja kattomateriaalit toivat mieleen enemmänkin mummolan kuin nykyaikaisen kaupunkitalon. Retroa, mutta ei sitä hyvää retroa. Käyttövesiputket alkoivat myös olla tiensä päässä, joten remontti tyyppiä “kaikki auki ja uusiksi” näytti realistisimmalta vaihtoehdolta. Parkettilattiat olivat hyväkuntoisia ja ihan hienoja, joten ne riittäisi hioa ja lakata. Itse olisin valinnut erilaisen parketin, mutta jotain rajaa uudistamisellakin.

Talo on valmistunut vuonna 1985, mistä on helppo keksiä pahaa sanottavaa. Kellarikerroksen lattiana toimii maanvarainen betonilaatta, ja maan vastaiset seinät on eristetty sisä- eikä ulkopuolelta. Sisältä ulos: kipsilevy, puukoolaus, mineraalivilla, harkko, ja patolevy (onneksi). Täyttösoran laadusta ei ole tietoa, joten kapillaarikatko on kyseenalainen. Koolauksen alajuoksupuu on piirustuksissa sijoitettu betonilaatan kylkeen, lattiapinnan alapuolelle. Riskirakenteita siis piisaa.

Toisaalta tuore salaojakuvaus oli näyttänyt, että salaojat ovat (a) olemassa, (b) kuivat, ja (c) suurimmaksi osaksi avoimet. Niin kauan kuin salaojaputkissa ei alimmassakaan notkelmassa seiso vesi, ei sitä luulisi lilluvan myöskään perustuksissa. Kellarikerroksesta ei myöskään ollut mitattu kosteutta, eikä ulkoseinien lattianrajoissa näkynyt mitään epäilyttävää. Se pitää hyväksyä, että tällaisessa rakenteessa maaperän kosteutta johtuu aina jonkin verran rakenteiden kautta sisäpuolelle, mutta jos ilmanvaihto on riittävää eivätkä rakenteet ole ilmatiiviitä, kaikki sisäpuolella pysyy kuivana eikä ongelmia pitäisi esiintyä. Riskirakenne ei tarkoita, että riski realisoituisi, ja jos rakenteet ovat 40 vuoden jälkeen kunnossa, niin kertoo sekin jostain.

Talon alkuperäinen ilmanvaihtojärjestelmä on koneellinen poisto, mikä oli rakennusaikana tavallinen ratkaisu. Hieman yksinkertaistaen: kylmää ulkoilmaa virtaa suodattamattomana sisään venttiileistä tai mistä sitä nyt sattuukaan tulemaan, sisällä se lämmitetään sopivan lämpöiseksi, ja lopuksi kone puhaltaa lämmitetyn ilman katolla olevasta hormista taivaan tuuliin. Tuloksena joko tolkuton lämmityslasku tai ummehtunut sisäilma, riippuen siitä ovatko säädöt asianmukaiset vai pihistelläänkö. Paperien perusteella asukkaat olivat maksaneet maltaita lämmityksestä, eli pihistely ei näyttänyt todennäköiseltä.

Eli eli, kun talo menee muutenkin remonttiin, niin samassa yhteydessä houkuttaa kovasti modernisoida ilmanvaihto nykyaikaiseksi lämmön talteenottavaksi ja tuloilman suodattavaksi. Se maksaisi itsensä jopa joskus takaisin, ja energialuokka D -häpeäpilkusta pääsisi eroon. Tärkeimpänä se mahdollistaisi ilmanvaihdon pitämisen riittävällä tasolla ilman huolta vedosta, ja erityisesti kellarikerroksen ilmanvaihtoa voisi huoletta pitää isolla kun lämpö ei karkaa harakoille.

Muutakin pientä on. Talosta löytyy vielä maadoittamattomia pistorasioita (!), sulaketaulu koostuu perinteisistä tulppasulakkeista, vikavirtasuojia ei ole, sähköauton latauspistettä ei ole, datakaapelointia ei ole, hälytinkaapelointia ei ole. Paristojen vaihtelu palovaroittimiin herran vuonna 2026, no thanks. Käyttövesi- ja viemäriremontti taitaa siis laajentua täysimittaiseksi LVIS-remontiksi. Toisaalta jos pintoja meinaa muutenkin avata ja uusia, niin eiköhän samalla kannata tehdä kaikki tarvittava.

Ai niin, asbestia voi myös tulla vastaan. Sitähän tungettiin tuohon aikaan kaikkeen mahdolliseen ihan vain huvin vuoksi. Laki sanoo että pitää kartoittaa ja tarvittaessa kutsua avaruusmiehet paikalle.

Toistaiseksi kuitenkin kaikki hyvin.